tule, tule tulevaisuus

Herään yhä uudelleen ja uudelleen Koulukadulta. On se kumma kuinka olen aina nukkunut pehmeän makeasti siskoni luona, huolimatta siitä missä ikinä hän onkaan asunut. Täällä uudessa kodissa on siis käynyt ihan samalla tavalla. Uni maistuu, nukahdan sen kummempia miettimättä ja herään virkeänä uuteen aamuun. Sohva on hyvä ja vie minut aika ajoin omaan kotiin, koska se on samankaltainen kuin omani. "Tietokonepöytäkin" on sama kuin itselläni, joten olen miltei kotona. Minulla on täällä myös oma huone, tosin se on myös muiden käytössä, vieraiden käytössä. Itsehän en ole vieras, en toki. Minähän pääasiassa asun täällä aina kemiytyessäni, eikä kemiläinen ole Kemissä vieras, eihän.

Olen täällä ollessani, tällä reissulla, saanut taas uusia kavereita, uusia tuttavuuksia, joiden kanssa olisi tarkoitus matkustaa kuuhun ja kiivetä puuhun. Matka kuuhun tapahtuu, jahka saamme raketin toimimaan. Olenkin perehtynyt muutaman päivän ajan rakettien teknisiin ominaisuuksiin, elimistön mukautumiseen painottomaan tilaan ja kuumatkan kestoon. Matkaa kuuhunhan on noin 300 000 km ja aikaa se veisi noin painotonta kolme päivää. Tiedä sitten kuinka kauan itse kuussa viihtyisi. Puuhun kiipeily on toki tällä hetkellä se realistisempi vaihtoehto, jota harrastan sitten kun menen etelään.

Eilen oli taas aika pohtia tulevaa. Ei helppoa miettiä oikein syvällisesti mitä minä tahdon. Mitä ihmettä minä tahdon ja kuinka saan sen mitä tahdon. Onnistuin kuitenkin tekemään joitain pieniä päätöksiä tulevaisuudesta ja jo tänä aikaisena aamuna minun on helpompi hengittää. Päätin mennä sinne, ottaa oman huoneen ja jatkaa siitä minne viime vuonna jäätiin. Sekin on jo hyvä päätös, vaikkain vielä on paljon, paljon mietittävää ja päätettävää.

HL pukeutuu töihin, minä olen huomaamattani vetänyt taas kahviöverit.

joulu

Kemi ja pienet ihmisen kaltaiset oliot eli tontut. Tapasin monta tonttua viime viikonloppuna. Osa heistä oli hyvinkin ystävällisiä, vaikkain hieman hönttejä, mutta joukkoon mahtui taas niitäkin tonttuja, jotka aiheuttavat närää. Yleisesti ottaen nuo oliot ovat kyllä suloisia!

Ulkona on vihdoin pakkasta ja maa on valkea. Kävelen. Punaisessa saappaassani on reikä ja vasemman jalan varpaat ovat kaduilla kylmissään. Suutaria tarvittaisiin taas, mutta vaihtokenkiähän mulla ei sitten ole mukana. Kenties P. lainaa minulle hurmaavia tennareitaan, jotta saan nuo punaiset korjatteelle. Kemissä on siis mukava olla jälleen, vaikka pitääkin hyppiä katujen toisille puolille oman kantin pettämisen tähden. Mutta siis mukavaa on. Olihan tänne ikävä, tänne hyväntuuliseen kaupunkiin, joka antaa minulle onnen helähdyksiä ja jossa ei jokaisesta juomasta peritä maksua, heh. Koulukatu on vaihtanut omistajaa, mutta löytänyt silti uomansa uusien asukkaiden hallinnassa. Ja entinen koulukatuilija on saanut uuden kodin Peurasaaresta, joka senkin oli hyvinkin ihana uusi koti. Sohva upotti ja kodissa oli lämmin tunnelma. Rakkautta siellä oli ja odottavaa tunnelmaakin kerrakseen.

Minua paleltaa, tänään huomasin kuinka mukava olisi rakastaa. rakastakaa.

Ovi

Hitsi kuinka joskus on hurjan vahva olo, eikä pelkää mitään. Noin kirjoitin syyskuun 16, 2007. Ja tiedättekö...juurikin tuollainen olo minulla on nyt. Nyt olen kyllä vahvoilla ja vapaa.

Hylly

Nyt on 28 osainen kirjahylly koottuna sohvani vastakkaiselle vaalealle seinustalle ja se onkin sitten eloni ensimmäinen "oikea" kirjahylly. Ennen olen liikkunut noilla varastohyllyillä, eikä niissä sinäänsä mitään vikaa toki ole, mutta ennen uutta, kirjani olivat suurissa pinoissa enkä koskaan tiennyt mikä kirja oli minkäkin takana. Tämä hylly nyt tuli vielä niin hyvänä tarjouksenakin, ettei siitä voinut kieltäytyä. Kotiinkuljetus 100 km päähän ja asennuskin paikanpäällä. Itse autoin jonkin verran, aika vähän, taisi mennä laulamiseksi ja tölläämiseksi minun auttamiset. Nyt sitten katselen noita neliöitä ja mietin mitä tyhjiin kohtiin laittaisin. Yksi kirja on hukassa, matkakirjani, minne se onkaan voinut kadota! Kirjahyllylähetyksen mukana sain vielä halauksia ja silityksiä, vitsi millainen palvelu! Eipä voinut olla A.kaan heräämättä siihen kirkumiseen ( onnen purkautumiseen) ja poraamiseen, siis oikeaan poraamiseen. Ei se silti tullut huoneestaan katsomaan mikä oli äänekkyyden syy. Nyt on kuulkaa sillä tavalla, että tämä tyttö on taas vaan onnellinen, tosin vieläkin hieman hämillään menneistä seikkailuistaan ja valloilla olevasta kylmäsavutofun mausta...Matkamuistot kantaa.

Eilen yöllä 00.30 oli tullut minun aika pestä hampaani. Siinä hetken peilistä itseäni tuijoteltuani otin terävät sakset ruskettuneeseen käteeni ja niksnaks oli etutukka taas tuttu ja turvallinen! Se oli pakko tehdä, nyt olen taas minä ja minun etutukkani, heh.

Huomena pikkujoulut, perjantaina Kemiin ja heti heti Koodiin, joojoo! Kyntteliköstä on palanut kaksi lamppua, on se silti nätti:)

P ja T saapuvat minä hetkenä hyväänsä! Glögi kuumottaa poskiani tai sitten se on odottavan kuumotus, ken tietää. Kun A. meni nukkumaan minä heräsin, meillä tuntuu taas olevan hiukan eri elomme rytmit. Tuolla se vieläkin nukuskelloo ja minä olen jo kuudetta tuntia hereillä. Vatsatauti on ohi, nyt maistuisi laatikot, mutta säästellään ainakin huomiseen!! Apuaaaa nyt ne tulleeee!

Pienen rapusen koti

Chai chai

Palolem

Royal Enfield

Taas hyvia ostoksia, joo joo! Anjunassa hiki lentaa ja kengat hajosivat kesken kavelyn. onneksi kojuja kojujen vieressa on tuhansia, eika tarvinnut kauaa kontystaa rikkinaisilla tossuilla. Henna tatuoinninkin menin ottamaan, saapa nahda onko hikeni vienyt sen jo mennessaan jahka paasen tuonne talomme nurkille tassa paahtavassa kuumuudessa. taksikuskit huutelee koko ajan,jos yrittaa ottaa askeltakaan. kylla mina nyt vaan kuitenkin kavelen,mutta jatkakoot madam madam,taxi taxi huuteluitaan ihan vapaasti. Mina rakastan tata lomaa, mina olen ihastunut tahan paikkaan ja moniin ihmisiin. tanaan perhe K. lahti kohti omaa punaista tupaansa ja minua itketti. olen minakin sitten yhdenlainen hontti. Ensi viikolla myos mina palaan, monta monta kokemusta rikkaanpana ja sanon hei koti, hei hei lomakoti.