Koti

Mukava ilta kerrassaan. Mies ja kitara.

aaaaaaaaaaa!

hirviöitä

Olen ollut aika hiljaisella tuulella muutaman päivän. Jos mielialani olisi väri, olisi se tummansininen, meilkein musta. Se on murhetta, kenties viileyttä ja fyysistä rauhallisuutta. Minun olisi pitänyt olla ihan yksin, jotten olisi sanonut ajattelemattomia sanoja ääneen. Sitä on kuin ei olisikaan ja toivoisi huomiota. Toivoisi halausta ja sanoja " kaikki kyllä järjestyy". Huomiota hakee ihan väärillä keinoilla, joista ei seuraa kuin ikävää. On pettynyt itseensä, kun ei saa sanotuksi ajatuksiaan vaan sitä vastoin äksyilee tai käyttäytyy ajattelemattomasi sitä ihmistä kohtaan , joka on se tärkein. Tietää käytöksensä olevan väärin, muttei mahda sille mitään. Eikä aina muista, ettei se toinen ole ajatustenlukija. Avoimuus vaatii rohkeutta. Toivottavasti toisella ei ole kiire, sillä minä olen hieman hidas, enkä välttämättä pysy perässä.

Oikeastaan nyt on hyvä olla yksin, vaikka kaipaakin jo. Kun toista ei ole, niin tuntuu , että juuri nyt voisi kertoa ajatuksistaan. Ihan tyhmää. Kyllä minä toki ajatuksista kerronkin, mutta vaikeimmasta on vain niin pirun vaikia puhua. Olotila enteilee tulevia päiviä. Onneksi toivoa tulevassa on, koska sitten tämä olotila menee pois. Ei pysyvästi, se tulee takaisin, mutta joksikin aikaa. Kiva viikko on kuitenkin odotettavissa! Odotan keltaisia mielialoja:) Uusitussa huoneessa oleskelu luo keltaisia ajatuksia. Nyt se on kaunis ja hyvä.

Vessanpytty hajosi taas ja tällä kertaa minä en osaa sitä korjata. Onneksi sain kannen irti, joten saa sen sillä tavalla vetämään.

" Matkalla ei kohtaa hirviöitä, ellei itse kuljeta niitä mukanaan."

Neitejä

Aikainen ylösnousu koettelee jaksamista, vaikka kello on vasta seitsemän. Heräsin 5.22 enkä saanut enää unta, joten nousin aamupuuhille. Pieni punainen herätyskello tikittää kuuluvasti tuossa sohvalla ja herätyskin on kohtuullisen kuuluva. Tänään en siihen vielä herännyt, mutta... Minun oli vaihdettava tuollaiseen vanhanaikaiseen herättäjään, koska en enää herää puhelimeni herätykseen ( hitsin futoni, kun antaa minulle yleensä syvää unta, hih!). Tuon avopuolison herätykseen heräisin; neiti aika huutaa ajan uudelleen ja uudelleen. Käytän nyt kuitenkin vedettävää punaista, koska aina ei Nti Aika ole aina lähettyvillä. Miksiköhän nuo kuulutukset sun muut ihmisäänet ovat niin usein naisääniä. Junassa kuuluttavan Nti Junan kaikki tunnistavat ja taisivat olla yllättyneitä hänen saadessa kasvot joitakin vuosia taakse päin. Ihmisillä mahtoi olla ties millaista mielikuvaa hänen olemuksesta. Niin ja kuulin kerran hassun tapauksen yhdeltä keikkamatkalta, jolloin Nti Navigaattori oli säikästänyt merta bussin ollessa ylittämässä itämerta laivalla. Hän oli vain huutanut "WARNING, WARNING..OCEAN!". Eihän se itämeri nyt mikään valtameri ole, mutta kyllähän sitä Nti Navigaattorikin erehtyy, kun luulee putoavansa mereen:)

Kohta tulisi lähteä talsimaan kohti Tuiraa, josta hyppään sitten bussi nro 61:een. Lumikisat lähestyvät ja lajikin on vihdoin selvillä. Meidän rastille tulee herneitä, joita tulee tietyssä ajassa poimia pyykkipojalla. Toivottavasti valkeus ei poistu näiden luvattujen lauhojen kelien myötä. Hyi kun olisi pimeää ja ankeaa ja lumikisatkin menisivät vähän sisähommiksi.

Nyt menen sinne Sankkariin. Mukavaa perjantaita ihmiset!

opintoja

Mielessäni on paljon uutta asiaa.On vähän sellainen helisevä olo, päässä meinaan. Huomenna on kaksi tenttiä sekä opinnäytetyön opponointi. Päässä vilisee lauseet sienten synnystä, ostokykyyn vaikittavaista asioista, homeopatian syntyhistoriasta, luonnonyrttien vaikutuksista erinäisiin oireisiin ja sadat muut asiat. Mitä tarkoittikaan bulbus, tuber ja radix. Entäpä alkaloidit, benchmarking, kysynnänjoustot ja suhdemarkkinointi. Toivottavasti en sotke kaikkia asioita keskenään, aaa. Huomenna tähän aikaan on helpottunut olo, nuo tentit ovat ohi. Lisää on toki tulossa ja toivottavasti pänttääminen ei jää sitten viime tippaan. Nyt taisi vähän jäädä. En ottanut tarpeeksi ajoissa selvää tenttikirjallisuudesta ja tiedon selvitessä koin vähän kauhistusta kirjojen määrästä. Yksi kirja jäi lukematta ja lakipykälät ovat hataralla pohjalla, mutta toivotaan, että sienikirjallisuudella, yrttilääkinnällä ja vanhalla markkinoinnnin kirjalla pärjää jotenkin.

Takapuoli on kipeä sauvailusta.

voitto!

Avasin eilen aamulla sähköpostini ja siellä odotti maili tällainen:

"Tervetuloa "Kosketuksessa Zen Cafe" -konserttiin 14.11.

Onneksi olkoon, olet voittanut 2.11. pidetyssä arvonnassa yhden hengen sisäänpääsyn "Kosketuksessa Zen Cafe" -konserttiin.

Konsertti pidetään tiistaina 14.11. Akun Tehtaalla, Ylöjärvellä osoitteessa Aurinkokuja 9 ja sinne sinun toivotaan tulevan paikalle klo 18. Konsertti päättyy noin klo 21.30."

Juoksin oitis makkariin hihhuloimaan ja jippiitä huutamaan!! Pian kuitenkin palasin maanpinnalle huomatessani keikan olevan keskellä viikkoa, tiistaina. Ja kyseinen tiistai on vielä se päivä , jolloin olen menossa paljon tärkeämmälle keikalle ( At The End 45:ssa 14.11). Harmi, että sattuivat samalle päivälle. Olisihan se ollut mukava päästä suomirockin historiaan tuolla keikalla. 100 onnekasta pääsee tuolle keikalle, joka tallennetaan siis Ylelle. En ollut kyllä oikein uskoa, että arpa suosi minua, sillä usein se ei ole sitä tehnyt. Muutama vuosi sitten voitin vokkipannun. 14- vuotiaana voitin joulumyyjäisistä herkkukorin ja siinäpä ne arpavoitot taitavat olla.

"Akun Tehdas ja Yle Teema jatkavat suomalaisen rockin lähihistorian tallentamista. Sarja tuo suomirockin historian kiinnostavalla tavalla tähän päivään. Kokonaisuus rakentuu kahdesta rinnakkaisesta sarjasta, Kosketuksessa –livetaltioinneista ja Merkkipaalut –dokumenteista. Sarja alkaa Yle Teemalla 2007 aikana."

------------------------------------------------------------

Kodissa tuoksuu ihanalle! Perunalimppu uunissa ja edellisen tulokkaan, peltileivän, tuoksu leijailee vielä huoneistossamme. Paistetun sipulin tuoksu alkaa voittamaan tuoksujen mittelön. Vielä olisi tulossa kaksi piirakkaa, omenakakku ja punajuurisopaa. Kun uunia kerran lämmitetään, niin leivotaan sitten kunnolla!

ostoksia

Se tuli kotiin eilen myöhään illalla. Se on minun tärkein. Aamulla ennen kahdeksaa avasin silmäni, mutten raskinut lähteä pois futonilta. tahdoin katsella, miettiä, tuoksutella ja vaan olla lähellä. LÄhdin puolen tunnin kuluttua.Nukkuvat ovat sitten ihania, kauniita. Kauniita varsinkin juuri heränneenä.

Olen lukenut puolet tenttialueesta ja puolet taas huomenna ja sitten kertausta, kertausta ja kertausta. Nelsjä kirjaa keskiviikoksi, huh. Lukujen, sisustuksen ja aamupalailun jälkeen läksimme kartsalle ja ostelimme paljon kaikkea. Emme kait kuitenkaan luisuneet markkinoinnnin ansoihin, vaikka minä sitä epäilinkin odotellessamme bussia jossain Kärkkäisen liepeillä. Tuosta kaupasta mukaan tarttui aarteen työvälineitä. Kannoimme yhdessä vatupasseja, sorkkarautaa, jotain sirkkeliä, työtossuja, jakoavaimen oloisia kaluja yms. Minun valitsema tuote oli maalarinteippi.

Keskustaan päästyämme saimme vielä minulle kaksi keikkalippua ja ruokaa kaikille. Otimme yhteyden oranssipipoiseen henkilöön, joka lähti kanssamme syömään juustoa. Oli siinä juuston seassa pikkaisen muutakin, mutta päällimmäiseksi mieleen jäi juusto. En tahdo sinne pian uudestaan. Ostimme myös punaisen pulkan Anttilasta, joka on eräänlainen kulkuväline talvikauden ajan. Sillä kuljettaa helposti pullot sun muut kierrätyskamat oikeille paikoille ja lisäksi sillä voi laskea mäkea ja olla toisen kuljetettavana! Oiva vehe siis.

Nyt on kiva. Eikä minusta tarvitse olla huolissaan:)

sauvakävelyä ja pyykkiä

Punaiset posket, tukka sekaisin, verenkiertoelimistö rullaa ja olo on vahva! Nimenomaan fyysisesti vahva olo tuolla ulkona rehkimisen jälkeen. Kait se henkinenkin vahvuus lisääntyy siinä sivussa:) Päivällä olin jäätyä bussipysäkille, mutta nyt kyllä tarkeni. On hyvä aika sauvailla, koska tiet eivät ole kovinkaan luikkaat ja lumipeite peittää kadut 97 prosenttisesti. Kunhan tulee lisää lunta, niin sauvailu luistaa vieläkin paremmin. Olisi kyllä kiva, jos Oulussa olisi hieman enemmän korkeuseroja, jotta reitit olisivat vaihtelevampia.

Nyt tekisi mieli saunaan, jonka päälle nauttia voisin lasin rentoittavaa punaviiniä. Kumpaakaan en kuitenkaan nyt taida saada, mutta pian on perjantain saunavuoro. Nautin lakritsiteetä, sekin lämmittää suloisesti.

Lyhty palaa edelleen..

Pesukoneesta kuuluu hieman vaikertelevaa ääntä. Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. En ole varmaan koskaan aikaisemmin pessyt näin paljon pyykkiä. Kone on hurruuttanut n.kahden viikon aikana miltei joka päivä , jos vain edelliset pyykit ovat kuivuneet alta pois. Korit eivät ole vieläkään tyhjät, mutta luulen tarvitsevani enää yhden pesukerran korien tyhjäämiseksi. Tosin kohta kotiutuu ihanuus, jonka mukana on varmasti pyykkiä, jolla ainakin toinen koreista taas täyttyy. Mutta mitäpä tuosta:) Minulla on ollut aikaa pestä, joten olen sen tehnyt. Enhän minä sitä paitsi tee juuri mitään, rouva Huberthan sen homman pääasiassa hoitaa.