tietoa

Kouluun lähtöä varten heräsin puoli seitsemältä. Väsyneenä kampesin pedistä suihkun kautta ruokapöydän ääreen kahvikupposen kera. Kalevassa ei ollut juuri mitään kiintoisaa lukemista, tai sitten en vain havainnut kaikkia otsikoita aamutilan tähden. Uudet jätemääräykset ilostuttivat. Pitkin harppauksin kävelin Makuunin pysäkille ja huomasin kuinka kauniita puut olivatkaan. Onneksi heräsin ja huomasin sen. Sankkarissa jatkoin harppauksin kohti a-salia huomatakseni, ettei meillä ollutkaan tuntia. Minä kun olen tämä ylivuotinen opiskelija, niin jään paitsi useista ilmoituksista ja nyt siis tästä. Äääh.

Menin J:n tunnille tekemään tiedonhakua, joka tuottikin ihmeen paljon päänvaivaa. Luulin tehtävää kohtuullisen helpoksi hyvien muistiinpanojeni tähden, mutta ei! J:kin tuli välillä ihmettelemän mitä ihmettä tein, enkä osannut itsekään vastata. Tietojenkäsittely ohjelma ei totellut pyyntöjäni eivätkä asiasanat antaneet päteviä hakutuloksia. Kolmen tunnin kulkuttua kasassa oli kuitenkin 33 sivua, jotka kokeeksi lähetin opettajalle tarkastusta varten ja....SE HYVÄKSYTTIIN EKA YRITYKSELLÄ! Tämä on parasta tässä päivässä, tähän mennessä. Jes! Tuosta tehtävästä oli totisesti hyötyä, koska nyt minulla on tiedossa hyvää lähdemateriaalia lopputyötä varten. Mieliala koheni kyllä heti kun tuossa lukasin ilmoituksen, joka oli sähköpostiin saapunut. Muuten minun mieleni on....hmm.. en oikein tiedä. Muutamat asiat vaivaavat mieltäni, enkä oikein tiedä mitä tekisin..

Hai

Muutaman edellisen yön aikana olen herännyt kesken unien ja hymy on tullut väistämättä kasvoilleni, sillä silmieni edessä on lötköttänyt pehmohai suuri suu avoinna. Aika hassu näky keskellä yötä. Viime yön tuo pehmohai sai kyllä viettää lattialla, koska nyt minulla on niin paljon pehmeää ympärilläni. Kääriydyn kahteen peittoon ja tyynyjen lukumäärä on noussut neljään. Kaikki nämä ovat kyllä aina futonilla, mutta nyt minä olen niiden ainut käyttäjä. Nukun leveästi, mutta kaipaan silti toista.

Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja opiskelin matematiikkaa kolmisen tuntia kirjastossa. Tuona aikana taisin saada aikaiseksi n.7 laskua oikealla vastauksella. Ensimmäisistä onnistuneista laskuista innostuin valtavasti ja olisin tahtonut rutistaa jonkun mukavan ihmisen kättä. Ketään ei ollut lähettyvillä. En kuitenkaan väitä etteikö se vastapäätä kirjoja tutkaileva rouva olisi mahdollisesti kiva, mutten kuitenkaan tahtonut tuntemattoman kättä puristaa.

Oli mukava onnistua matematiikassa, mutta aika pian eteeni tuli laskutoimituksia, joista minun oli mahdotonta selviytyä. Hyvä asia tässä on, että nyt minulla on ongelma, johon voin hakea ratkaisun ulkopuoliselta. On hyvä painiskella laskutoimitusten kanssa ja pyöritellä funktioita ja huomatessaan kykenemättömyytensä voi talsia matemaatikon luokse hakemaan valaisua. En pidä matematiikasta.

Välillä tuntuu, että hukkaan itseni kouluahdistun sekaan. Pyöriskelemällä viimeisten koulutehtävien parissa unohdan mikä minusta tuntuu kivalta. En kykene ottamaan totaalista taukoa, en osaa olla ajattelematta elämääni tällä hetkellä hankaloittavia asioita. Odotan liiaksi tulevaa ja unohdan tämän hetken tärkeyden ja sen suomat mahdollisuudet. Mietin onko elämäni mielenkiintoinen... Tosin nyt kun olen puuttuvan palan huomannut, voisin tehdä asialle jotain! Lähden kävelylle.

On synkkää ja myrskyistä

Kylläpäs myrsky ulvoi ja piiskasi ikkunoita viime yönä. En oikein saanut nukuttua, ajattelin monia asioita ja kieriskelin ja pyöriskelin. Nyt olisi aika lähteä tuonne koulutielle, muttei kyllä tippakaan houkuttele tuo pimeys ja kosteus. Miksi ei voi olla oikea talvi. Olo olisi paljon mukavampi!

Kirja

En ole siellä missä pitäisi.

Katson tuota punakantista kirjaa, joka aukinaisena lepäilee upean ruokapöytämme kannella. Minun tulisi ottaa tuo kirja ja paneutua sen sisältämään tietoon. Olen jossain ihan muualla, mutta jos ottaisin tuon kirjan, niin se auttaisi ja poistaisi muutaman päivän kuluessa ikäviä tuntemuksia. Mahtava kirja siis, ainakin voisi kuvitella. Kirja, joka poistaa huolia. Tenttikirjastahan minä tietenkin puhun. Torstaina tenteistä vähenee yksi ja se on paljon se. Sitten vielä kolme ja se yksi iso työ jäljellä. Minua kauhistuttaa tämä kevät noiden tenttien osalta ja oman jaksamiseni osalta. Välillä on ihan puisteltava päätä, jotta ajatukset eivät olisi niissä liikaa, mutta pian ne palaavat. Jos vain jaksaisin puurtaa ja puurtaa. Ehkä minun pitäisi keskittyä vain ja ainoastaa yhteen asiaaan muutaman kuukauden ajan. Olla eristyksissä, lukea , lukea ja hankkia tietoa..

Onneksi pian on aurinkoa!

Herätyskello soi 4.15. Saatoin ystävät ulos taksiin ja vein roskat samalla. Vuosi alkoi sittenkin loistavasti, koska heidän vierailun jälkeen en juurikaan muista kuinka ensimmäiset päivät todellisuudessa menivät. Oli hienoa (taas) saada heidät vierailulle ja kurkistamaan uuteen yhteiseen kotiimme. Kodista ja tulevaisuudesta voisinkin kertoa hieman lisää. N.neljän viikon kuluttua eli helmikuun alussa kotimme on erillä paikalla. Muutamme yhteiseen puutalohuoneistoon Tuiraan ja aloitamme samalla kiertävät talonmiesvuorot. Nyt me muutamme yhteen. Uusi koti on kaunis, teemme siitä kauniin ja viihtyisän, jossa toivottavasti viihdymme hieman pidempään kuin täällä. Olisimmehan me toki täälläkin viihtyneet ilman liian pitkään kestävää putkiremonttia.

Pakkaamisen pyrin aloittamaan hyvissä ajoin ja sillä tavalla yritän vältää muutosta mahdollisesti aiheutuvia huolia. Onneksi meillä on apu lähellä ja uusi kotikin tuossa melko vieressä. Ei tarvitse jokaisen lastin kohdalla miettiä, mistä saisi kyydin, koska on tuo Passatti tuolla pihalla. Kiitän tätä kotia kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita se on tarjonnut puolen vuoden aikana ja yritän oppia jotain niistä ikävistä hetkistä, joita olen täällä kokenut. Kiitos ja nyt avaan kirjan.

Analysoidaan jäätä

Kaunis oli aurinkokin

Jääkolomio

kivusta ja särystä

Vuosi 2007 alkoi tavalla, joka ei ollut odotettavissa. Ensimmäinen aamu ja silmäni olivat turvoksissa. Tämähän voi olla myös ihan normaalia, mutta 12 tunnin kuluttua herätyksestä näkökenttäni oli aika ajoin jo ihan sumea. Silmät muurautuivat miltei kiinni ja olisivatkin ellen olisi käynyt niitä puolen tunnin välein pesemässä. Jos pääni erehdyin alaspäin laittamaan, oli kipu silmissä ikävä. Lääkärin mukaan olin hurjan näköinen, heh, olisi vain nähnyt minut päivää aikaisemmin kun olin sen inhittavan liman peitossa, tai siis silmän alueeni olivat.Mutta minun on kuitenkin kerrottava, että viime vuoden kaksi viimeistä päivää olivat huisin hauskat! Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti lauletaan joskus uudelleen, koska oli sen verran hauskaa:)

Nyt minä yritän parantua. Eilen napsin muutamat valkosipulinkynnet ja aamulla tuoksu oli sen kaltainen. Mutta mitäpä sitä ei tekisi tervehtymisen eteen. On kyllä kurjaa olla kipeänä! Ei pääse ulos, vaikka ilmakin on mitä ihanin. Lempeästi leijailevat hennot lumihiutaleet..

Kuuden tunnin kuluttua E ja L saapuvat naapurimaasta viettämään pitkää viikonloppua meidän luona! Miten hyvä onkaan heitä nähdä, sillä viimeisestä kohtaamisesta on ehtinyt kulua jo 10 kuukautta. Onneksi odotettavan ja sitä seuraavan tapaamisen väliin jää vain viisi kuukauttaa, koska me menemme silloin heitä tapaamaan ja olemaan läsnä heidän juhlassaan. Juhlassa, jossa he sanovat tahdon ystävien ja perheen parissa.

Nyt lepo!