Koulusta Tampereelle

Keskiviikko oli monenlaisten tuntetilojen uuvuttama ja ilostuttama päivä. Heräsin aivan liian aikaisin, koska en saanut jännitykseltä nukuttua. Olin menossa viimeiseen julkiseen kouluesiintymiseen, loppuseminaarin. Päivästä tuli pitkä minun osallisuessani myös kypsyysnäytteeseen. Vieläkin pohdin olenko kypäs tähän, olen kypsä kouluun kyllä. Itse seminaari meni oikein mukavasti, mitä nyt jouduin peittelemään tuskahikeni aiheuttamia hikiläiskiä harmaan hupparini kainaloissa. Jalkojakin vispatti luokan edessä jännittyneenä seisoessani, mutta ehkä näytin rennolta siinä hieman heiluessani, tai sitten en. En änkyttänyt lainkaan ja muistaakseni katselin myös yleisössä olleita henkilöitä silmiin, joten näiden kaikkien summana antaisin itselleni arvosanaksi 8. Hankkeistaja olisi ollut hyvä hankkia ja kuulemma korvauksen olisin ansainnut työstäni, jota olisin voinut kinuta yrittäjiltä. En minä semmosta ossaa. Työ on jees ja siinä on tulevaisuus. Siinä hampussa on tulevaisuus.

Me tehtiin kyllä keskiviikona semmosia tekstinkäsittely koukeroita, että jos minun pitää uudelleen tulostaa liitteet, niin se ei ihan oikeasti tule onnistumaan! Opin ottamaan minun kaksois numerot sivun alarunasta pois, kiitos J:n. Ensin meidän piti todella kokeilla kaikkea mahdollista oppimaamme, mutta kun sekään ei tuottanut tulosta oli haettava J. J pelasti mun päivän. Lopuksi koko lopputyö saatiin tulostettua yhdennäköiseksi paketiksi, joka matkasi talon toiseen päähän pistetarkastukseen. Minä en usko tätä. Nytkö olen ihan oikiasti tehnyt kaiken, kaiken koulun loppuun saattamiseksi. Ihan älytöntä.

Torstaina minä siis otin junan Tampereele suunnitelmissa yllättää T hänen syntymäpäivänään. Matkalla rautatieasemalle poikkesin Kauppahalliin ja ostin mukaani rieskaa. Junamatka meni hitaasti, mutta viiden tunnin kuluttua saavuin määränpäähän. Tampereela oli kesä. Kävelin kartan ja asfalttimiehen opastuksella n.15 minuutissa Pyynikille. K seisoskeli siinä työmaan keskellä pohtien kirkon nostoa tai jottain sinne suuntaan. Hallaus ja sitten yllättämään synttärisankari. Sielä se istu ja minä seisoin selän takana. Mun olisi tehnyt vaan HETI halata ja rutistaa!!! Kykenin kuitenkin odottamaan minuutin K:n pohjustaessa ylläriä. Minun sisällä poltteli ja kihelmöi. Enhän minä voinut ihan suuna päänä hypätä sylliin, vaikka mieli teki, oltiin kuitenkin kahavihuoneesa. Vitsi miten hyvältä tuntu nähä jälleen!

Join sitten torstaina Semaforissa päätös-siiderin, siis koulun päätös. Join sen yksin, toisenkin join vielä yksin ja sitten seuraavat aikamies P:n kanssa, joka ei harrasta naisten iskemistä, mutta menee baariin usein, istuu naisen viereen ja iskee hänet. Hän ei myöskään tappele, tai ei tappeluhakuisesti, mutta teatterilla hän oli katsonut silmiin ja pyrkinyt tappelemaan. Hän ei kuitenkaan ole väkivaltainen, mutta on valmis tappelemaan. Hän ei tappele.

Mua harmitti vietävästi , että T joutu oleen töisä, mutta oli mulla kuitenkin ihan mukavaakin. T tuli hakeen mua joskus kymmenen aikaan ja olin iloisella miellä, heh. T oli tullut hakemaan minua yhdysvaltalaisella Cadillacillä, loistomerkki. Valkoinen Cadillac oli varmasti hiljaisin auto missä olen koskaan istunut. Etupenkillä oli tillaa vaikka mihin, takapenkillä ei. Tankattiin autoon lisää dieseliä ja käytiin vähän kruisaileen Tampereen kesäisessä yössä. Mulla oli laukussa Laitilan juomaa, join se pois.

Reissu ei mennyt ihan kuten olin unelmoinut, mutta pääosa unelmasta toteutui. Olin loppujenlopuksi Tampereella 29 tuntia, kunnes lähdin eilen takaisin kotiin. En minä tarkoittanut sanomaani, en sitä ettei minun olisi koskaan pitänyt mennä Tampereelle. Kyllä minun piti. Ajankohta olisi voinut olla toinen, mutta sitten minä en olisi ollut synttärilahja. Kaikki on hyvin, kiitos. Seuraavalla kerralla toivottavasti menen M:n kanssa Radiokirppikselle!