syntymäpäivä

Hyvää syntymäpäivää päiväkirjani. Ja niin se vuosi vierähti...taas.

Tänään blogini juhlapäivänä olen perehtynyt talouselämään selailemalla ja lukemalla Kauppalehteä, Taloussanomia ja Kauppalehti Optiaa runsaat kolmisen tuntia. Olen liukastellut saappaillani ja kylmettänyt sormeni. Huomenna laitan vanttuut käteen!

Täällä on niin hiljaista. En ole oikein kuunnellut musiikkia tavalla jolla sitä yleensä kuuntelen. Yleensä jostain kuuluu koko ajan jotain, mutta nyt vain Arvidin mölinää.Aamulla soi sentään PMMP. Laavalamppu on yhtä laiska kuin minä. Ei jaksa oikein venyä minnekään, tosin mitäpä sitä enää tässä vaiheessa iltaa. Lyhdyssä palaa vielä eilen sytyttämäni öljykynttilä ja sitäpä tässä vain katselen, kun ei tuolla lampussa mitään tapahdu.

On ihanaa, että on talvi. Rakastan.

Välimatka

Pitkä aika on vierähtänyt, mutta olen edelleen täällä. Reissusta palanneena, upeasta ilmasta ja sauvailusta johtuen olo on hyvä. Olo on hyvä myös odotuksesta. T palaa huomenna kotimaahansa ja toivoisin hänen tulevan viereeni niin pian kuin mahdollista. Viimeisin kosketus tuntuu olevan ikuisuuden takana, vaikka siitä on vain kolme viikkoa. Minulla on mahdoton ikävä. Kaipaan älyttömästi tuoksua ja olemista. Tietoisuutta, että hän on täällä lähellä, tuolla huoneessa, kaupungilla tai futonilla.

Kävin kuupoilemassa Helsingissä ja olin niiiiin elossa. Heräsin jostakin horroksesta ja väreet kulkivat vartalollani. Tuo kaupunki tekee minulle aina ihmeitä ja antaa minulle energiaa. Tutustuin taas uusiin ihmisiin. Heidän ja vanhojen ystävien kanssa sain niin useasti nauraa, nauraa ja nauraa. Vitsi kuinka olikin hauska reissu, vaikka ilmat olivat aika sateiset. Ravintola Via antoi taas parastaan eli ihan järettömän maukasta ruokaa. Tateilla ja ricotta-juustolla täytettyjä tuoreravioleja, sienikermaa ja rucolaa. Pikkasen meinasi alahuuli väpättää. Suosittelen tuota ravintolaan kaikille ja etenkin kesällä, koska ravintolan kauniilla takapihalla tuntee olevansa jossain ihan kuin Suomessa.

Välimatka tähän kaupunkiin ja kouluun teki hyvää. Taas jaksan jonkin aikaa, kunnes on taas haettava jostain voimia. Ei minun kauaksi kuitenkaan tarvitse lähteä..

Opettelin tänään kävelemään lahjasaappailla. Eivät ole ainakaan kiireeseen tarkoitettu, ei ainakaan talvikelillä. On meinaa sen verta tuota korkoa, että vaatii tarkkaavaisuutta etten vaan kaadu. Tänään olen thnyt myös jotain uutta pientä kotihommaa. Ulko-oven kiinni laittaminen on tuottanut tuskaa ja melua jo jonkin aikaa ja äsken oli se hetki ettei ovi kerta kaikkiaan mennyt enää kiinni. Muistelin T:n joskus näyttäneen purkkia, josta olisi apua juuri tällaisissa tilanteissa. Laukku maahan ja lukkoon öljyä ja hui! Niin hiljaisesti ja ihan pienellä tökkäisyllä ovemme meni kiinni. Ei puhettakaan oven paiskomisesta. Pikku hiljaa opin itsenäiseen elämään toisen kanssa.
-----------------------------------------------------------------

Tule pian takaisin.

sumuverho

tuulia ja tukkia

Tulipa aika monta tuulitukkaa tuolla kaupungilla vastaan, on nimittäin aika moinen tuuli tuolla ulkosalla. Ihan mahtava kävellä tuossa tuulessa. Pidän taas tuulesta, joka vihmoo ja vastustaa kulkuani. Voin laittaa hanttiin ja välillä antaa tuulen tuivertaa ja viedä huoleni mennessään. Toinen pieni ilonaihe on tuo pieni lyhty parvekkeellani, joka on valaissut jo 28 h yhteen putkeen. Eilen illalla piti oikein moneen kertaan katsomalla katsoa tuota valoa. Se valaisi enemmän kuin monet suuret valot. Tuolla se vaan vieläkin loistaa. Ihanaa kerrassaan.

Ihanuuksista huokailuihin. Voiko olla todellista, että joulukonvehdit ja kaiken maailman joulukarkit ovat jo saapuneet kauppoihin!!! Eikös ole nyt pikkasen liian aikaista, vai onko ne muka aikaisemminkin tulleet tähän aikaan. Minusta tuntuu, että joka vuosi vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Pitäisiköhän sitä itsekin alkaa jo joulukortteja väsäämään ettei vaan jää viime tippaan.

Tänään olen ylpeä siitä, että menin kouluun:)

Aurinkoisella kävelyllä

metsä

Kävin Hossassa haistelemassa metsää. Metsässä oli hyvä olla ja hengittää, vaikkakin väliin joku heitteli negatioitaan. Onneksi negatiot pystyi suodattamaan sammalella ja lupolla. "makkara" maistui ja askel nousi kohtalaisen hyvin. Oli hyvin kiintoisaa havaita kuinka makkaranviillotkin vaijhtelevat kulttuureittain. Tsekkiläiset makkarat eivät oikeastaan enää muistuttaneet ollenkaan makkaraa. Ne levahtivat ihan jonkun jalattoman vesieläimen näköiseksi. Heille ei riittänyt muutamat päällysviillot vaan päätyihin tehtiin lisäksi neljä viiltoa, todella hauskan näköisiä makkaroita. Olisinpa ottanut kuvan. Mutta kaikkihan voivat onneksi kokeilla tätä tapaa seuraavalla kerralla.

Kyllä minua kuitenkin harmitti tuon retken ajankohta, sillä olisin hyvin mielelläni ollut At The Endin keikalla torstaina. Onneksi pian pääsen uuteen yritykseen. Nyt vietän yksineloa kenties jopa neljä viikkoa, koska tmu on työkeikoilla. Aika outoa olla täällä noin pitkään yksin. On hiljaista. Ikävääv kun ei haista toista. Tänään suihkussa haistelin hänen saippuaa ja kuvittelin hänen olevan siinä vierellä. Vasta muutama päivä poissa ja minä jo etsin tuoksuja ja kaipaan valtavasti. Sängyssä on kuitenkin paljon tilaa ja olenkin nukkunut milloin L-asennossa milloin X-asennossa. Otan tilan haltuun!

Äiti ja isukki lähtivät äsken kotiin päin. Olipa kiva, kuin kävivät kylässä. Kävin hakemassa itselleni saappaat, jotka rakkaani tahtoi minun saavan. Kyllä on nyt fiinit saappaat ja askeleita seuraa naisellinen kopina. Ihan mukavaa vaihtelua tossujen suhinaan. Kopisevin askelin suuntasimme myös Toreroon, joka on vaan niin mielettömän hyvä ravintola. Taas maut hyväilivät suutani, masua ja mieltä. Pidän siitä, että annos on maukas ja kaunis ja Torerossa se toteutuu.

Nyt hieman kuumeisena käperryn suuren villapaitaan. Puhtaalla parvekkeella palaa pieni valo uudessa tunnelmallisessa lyhdyssä. Niiskutan ja puraisen palan omenasta.

Se oli jäänyt jumiin

kommeita puita

Paistoin kasvisgrilleriäkin

Sadan vuoden lumous

Iloista pullapäivää kaikille!

pullaa

Tänään olen pullantuoksuinen avovaimoke ja ystävä. Leipasin kaksi pellillistä korvapuusteja ja kerrankin niistä tuli suloisen pehmeitä. Ihanan tuntoisia jopa kädessä. Raesokkeri jäi uupumaan, mutta eihän se mittään. Minulla on hyvä mieli. Posteljooni toi minulle postiakin, jota olen odottanut. En ole toivonut mitään erityistä, mutta mukavaa postia laskujen lisäksi ja nyt sitä tuli. Sain Espanjasta levyn, Vihreältä Langalta leffalipun ja vieläpä Avotakan heh. Älytöntä, että Avotakan irtonumero maksaa 7, 20 e!! Huh aika paljon! En ole tilannut tuota lehteä vaan se näyttääpi olevan joku lahjalehti minulle. Katsellaanpas nyt sitten Suomen suurinta sisustuslehteä, ihan mukavaa tämäkin.

Muse kuulostaa tänäänkin hyvältä.

toisaalla kasvoi tämä

Peti

Tuo uusi sänky on mielettömän hyvä!!! En oikeasti muista milloin olisin nukkunut näin sikeästi (kop kop). Yhteisen elomme aikana olen joka ikinen kerta herännyt, jos toinen on kömpinyt petiin myöhemmin. Jouset aiheuttivat liikehdintää myös minulle ja sama herätys koitui kohtalokseni aamulla toisen noustua aikaisin töihin. Nyt on asiat toisin. Nukun niiiin sikeästi ja kuutena aamuna olen ollut niin ihmeissäni, etten ole huomannut toisen lähtevän. Eilen yölläkin taisin nukahtaa todella nopeasti ja sikeän uneen, koska jossain vaiheessa vain avasin silmäni ja toinen oli ihan siinä vierellä. Kuinka en ollut huomannut hänen saapumistaan. Tämä on niin uutta minulle, olen uneton Oulussa. Nyt tuntuu, että voisin nukkua ja nukkua:) Kerrankin nukkuminen tuntuu mukavalta vaikka levottomista jaloista en ole vielä päässyt, mutta annan aikaa. Ostakaa futoni , jos kaipaatta unta ja syvää sellaista!

Tänään on korvapuustipäivä. Ulkona on kosteaa, joten olisiko nyt viimein aika leipoa pullaa. Onhan se tuoksu huumaava eikä maussakaan ole mitään pahaa, heh.

Eilen oli pitkästä aikaa sellainen olo, että minä osaan jotakin, tai tiedän jostakin asiasta keskivertoa enemmän. Markkinoinnin tunnilla liikeideamme otettiin hyvin vastaan ja opettaja tykkäsi. Hän ei tiennyt aiheesta mitään, jos ei oteta huomioon huumeita ja köyttä, johon meidän yrityksemme ei panostaisi. Oli hyvä tunne saattaa tätä asiaa muiden tietoisuuteen, eikä heistä varmaan kukaan kuitenkaan "varasta" ideaa, koska ovat erilaisia:) Tästä olen kiinnostunut.

Sisko tulee huomenna ja se on ihanaa. Pala kotia saapuu Ouluun ja minäkin tahdon kyllä kotiin kyläilemään. Kemi vai Siikamarkkinat?

Suukko

Aika upuleita

Menneisyyttä

Pysähdyin matkailukirjan eteen ja aloin kääntelemään sivuja ja katselemaan niiden tarjoamia tietoja. Kyseessä oli kirja Budapestista ja paikkana oli Suomalainen. Minulla oli hymy kasvoilla koko ajan, mutta sisällä oli pieni kaiho. Tuli jotenkin suruinen olo, koska olin unohtanut. Olin unohtanut katujen, pysäkkien ja kirkkojen nimiä. Ihmisiä. Toisaalta unhoittaminen tarkoittaa, että on mennyt eteen päin eikä jäänyt muistojen valtaan.

Kaikesta huolimatta unohtaminen ei tässä tapauksessa tunnu kivalta. Olisi onni muistaa kaikki tuoksut ja tunteet. Vai olisiko? tahtoisinko todella mustaa sen äärettömän surun erotessani ystävistä, riidat, yksinäiset hetket..

Tuota kirjaa selatessa tajusin, että Oopperassa istuin muuten ihan kuninkaan parven yläpuolella. Parvella mekin. Kokonaista käsitystä tuosta huimasti koristellusta rakenuksesta en koskaan saanut, varsinkaan kun sisälle oopperaan oli kuljettava sivuovesta pääoven sijaan. Emme ikinä nähneet tuota loistokasta sisäaulaa punaisine mattoineen. Mutta punaiset samettiverhot, hajuvedentuoksun ja sen hämmentyneen, uuden tunteen, jonka Macbeth sai minussa aikaan, muistan aina. Seurani oli tärkeä, sen muistan. Ehkä minä kuitenkin muistan tärkeimmän..Unohtamisen hyväksyminen tässä se vaikea asia on, eikä pelkästään tuon seikkailun suhteen..

Tänään olen muussakin mielessä kohdannut menneisyyttäni nimittäin ihmisissä. Onko minun mietittävä menneisyyttän, oppimaani ja tehtävä tulevaisuuttani taas eteen päin myös noiden asioiden pohjalta...Onko tämän päivän tunteilla tarkoitus laittaa tyttö ajattelemaan mitä on ja mitä voi menettää.

tunteita

Välillä masentaa niin kovasti, että sekin jo sattuu. Välillä on paettava, jotteivat saa tietää mitä oikeasti tunnen. Olenko siis näyttelijä, pakenija, raukka vai mikä.?Mikä olen jos en uskalla näyttää tunteitani siinä pelossa, että minut hylätään. Enkö vain voi uskoa, että kenties joku voi pitää minusta juuri sellaisena kuin olen. Ei yhtään iloisempana, ei yhtään surullisempana, minusta juuri sillä hetkellä ja niden tunteiden vallassa, joita tunne sillä hetkellä.

Oikeiden sanojen valinta voi välillä on niin pirun vaikeaa. Jo pelkästään sen suun avaaminen minkään sanan sanomiseksi voi olla ylivoimaista. Vaikka tahtoisi avata suunsa, niin silti sitä jotenkin väkivin pitää sen kiinni, jotta saisi aikaan jotain reaktiota. Jotta joku kysyisi. Jokaisella sanalla ja teolla on jonkinlainen seuraus. Sen kun yritää muistaa, niin kiinnittää enemmän huomiota pieniinkin tekoihin ja sanoihin. Jos valitsenkin sanani eri tavalla, jos teen sen lämpimämmin, jos...

En minä tänään ole pahoillani. En, mietin vain asioita täällä yksin ollessani. Kävin aamupäivällä putsaamassa palstan ja se sai kyllä kieltämättä aikaan hieman haikeutta. Yksi kausi on taas ohi. Ja tuo mennyt kausi ei ollut kovin loistokas. Toisaalta on hyvä ettei juuri kukaan nähnyt maatani, mutta tiettyjen ihmisten olisin halunnut sen näkevän. Tämä viljelykausi meni pikkasen penkin alle ja se vähän harmittaa. Oliko se oikeasti luonnonoikku vai oma saamattomuus, joka sai porkkanani kasvamaan säälittävään mittaan. Oliko pyörättömyys pätevä syy kastelemattomuuteen.. ?Eihän nuo nyt niin vakavia asioita ole, tai itseasiassa minun pienessä elossa ne taitavatkin olla. Minulla on tunteita tuota palstaa kohtaan, ja tunteet ovat tärkeitä. Ovat ne sitten millaisia tunteita hyväänsä.

Annan olla.