Villamuna

Pienoismalleja ikkunassa

kuvia

Tällä viikolla olen muutamana päivänä ajatellut hyvinkin paljon menneitä. Olen palannut takaisin hetkiin ja taphtumiin, jotka tapahtuivat vuosia sitten, mutta kuitenkin Ouluelossani. Olen miettynyt monia mukavia ihmisiä, jotka olen täällä tavannut, muistelut ja ihmetellyt mitä vaikutuksia heillä oli minuun ja elämääni. Olen jossitellut. Olen pohtinut, kuinka jonkun tutun kautta olen tutustunut uuten henkilöön ja uusiin ihmisiin. Katsellessani kuvia tunnen jotain sellaista, jota en ole aikoihin tuntenut, kaipuuta johonki menneeseen. En syvää kaipuuta, tai ei se ehkä ole edes kaipuuta, vaan jotain muuta. Onnellisena mietin kokemaani ja upeita sieluja. Kaivoin vanhoja kuvia antaakseni muutamia niistä K:lle, joka ei ole ollut yhtä innokas kameran kanssa. Kuvista huomaa kasvun ja kehityksen tai joskus sen laantumisen:)

Kylvin nopeasti itävää vihreyttä ikkunalle. Viikon päästä pöydällä vihertää ruoho ja krassi, jota leivän päälle leikkelen.

Rhumpridge

hellivä kevät

Näinä aurinkoisina kevätpäivinä ja öljyhampun tiedonkeruu kiireinäni olen aika huono päivittämään päiväkirjaani. Välillä tuntuu etten enää edes osaa kirjoittaa julkisesti. Toisaalta aika harvoin tulee oikein mietittyä tuota julkisesti kirjoittamista.

Aurinko hellii ulkona olijoita, mutta minä jumitan sisällä. Olin minä pussipysäkillä ja kävelin jopa sinne ja pois sieltä. Siinä taitaa olla tämän päivän ulkoilusaalis. Jos olisn saavuttanut viime viikkoiset päämäärät, saattaisin olla Ylläksen laduilla viuhtomassa ja varastoimassa aurinkoenergiaa. En saavuttanut tavoitteita, joten olen täällä. Minua väsyttää kumman paljon ja eilen aamullakin nukuin puoli kymmeneen! Tuo on ihmeellistä, sillä olen herännyt viimeisten viikkojen ajan aika tarkalleen 07.04 ja vielä ilman mitään herätystä. Minä olen kyllä sellainen ihminen, joka saa kaikkein eniten aikaiseksi aamulla ja aamupäivällä. On aivan eri juttu kirjoittaa viisi tuntia kahdeksan ja yhden välillä aamupäivällä kuin iltapäivä - viidestä ilta - kymmeneen.

Tietokoneeni edessä on pussillinen styroksmunia, joista jo kaksi on saanut vihreän villan ympärilleen. Tänä iltana huovutan turkin ainakin neljälle seuraavalle munalle. Eilen se oli sitten todella hauskaa ainakin siitä puhuminen. Oikeasti huovuttaminen on rentouttavaa.

Olen tässä selaillut vuosien varrella keräämiäni satoja reseptejä saadakseni uusia ideoita. Ruokakulttuuri on jotenkin jämähtäneesä olotilassa. Paistoin äsken kasvispaistikkaita, mutta niistä tuli jotenkin ihmeen sitkeitä. Taisin tipautta hiemn liikaa perunajauhoja massan sekaan. Valakosipuliakain olisi saanut olla enemmän, joten voin vain todeta, että virheistä oppineena teen paistikaita pian uudelleen ja käännän häviön voitoksi.

Reseptien selailu johtuu myös minun toukokuisesta tehtävästäni, eli ystävien häitä edeltävän illan menyn suunnittelu. Jotain pientä purtavaa ja juotavaa. Delegointi tulee varmasti kyseesee, koska kaikki pitäisi myös kyetä valmistamaan. On todella jännittävää mennä häihin, heidän häihin. Monet vieraista matkustavat kaukaa ja yksi heistä, rakas ystäväni, Brasiliasta asti. Häistä tulee varmasti ikuisesti muistettava kaunis juhla! Odotan toukokuuta jo niin paljon, mutta toisaalta toivoisin ajan kuluvan hitusen normaalia hitaammin tämän loppuun saattamisen tähden.

Kysyin tänään hyvin kiireiseltä vastuuopettajaltani milloin työni tulisi olla valmis ja sain vastauksen, joka lyhensi aikatauluani viikolla. Tämähän siis tarkoittaa, että jäljellä on neljä työntäyteistä viikkoa ja paljon tietokoneeseen tuijottelua. Onneksi on kevät, valoa, ja Aarre. En tiedä kuinka jaksaisin ilman!

Me lähetään Placebon keikalle, jihaaaaaaaaa!

Tuikku

Puna

Minua laiskottaa tai sitten mua tylsistyttää. En ole vielä varma mikä on tämä olotila, mutta jotain tuon suuntaista. Kula Shaker soittaa pisaraa meressä. Sitähän me ollaan. Päivän piristykseksi päätin muuttaa väriäni. Jotain pirtsakkaa... Sen lisäksi ostin meille menoliput Tukholmaan!Mitäs muuta sitä tekisi...Voisin tehdä makaroonilootaa puoli neljäksi, jolloin avopuolisoni mahdollisesti kotiutuu kurssiltaan. Tänään en ole kiinnostunut työn kirjoittamisesta, eilen olin. Löysin taas uutta aihettani vastaavaa tietoa ja sain uusia ideoita tätä ja mahdollisia tulevia töitä ajatellen. Finola oli ilokseni päivittänyt sivunsa, joten sieltä napaan avartavaa tietoa lähteeksi.

Eilen oli siis kerrassaan hyvä päivä. Upea ilma, joskin hieman liian loskaine. Opettelin itsenäisiesti Microsoftin taitto-ohjelmaa koululla ja sain aikaiseksi käyntikortteja, heh. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mahtaisi olla parasta palkata joku tuttu tekemään visuaalinen ilme tuolle tekeillä olevalle esitteelle. On se taitto kuitenkin ihan oma juttunsa, eikä mulla välttämättä ole aikaa perehtyä siihen niin hyvin, että voisin olla lopputulokseen tyytyväinen. Eilen oli sellainen olo, että asiat rullasi ja oli todella toiveikas mieli. Mikään ei painanut mieltä ja olin innokas tekemään opinnäytetyötä. Onneksi minulla on aihe , joka kiinnostaa, sillä ei tästä muuten tulisi kyllä yhtään mitään.

Ja eilen oli jotain ihan uutta. Uskomatonta uutta. Ihanaa uutta.

.................................................................................

Nyt on uuden värinen tytsy. Jihaaaa!

Hiki

Hurjaakin hurjempi jälkihiki pukkaa pienen juoksulenkin jälkeen. Viileä janssoninkiusaus menee kohta uuniin ja vartoopi siellä meitä( mitä meille on opetettu sähkölaitteiden yksin jättämisestä?), kunnes palaamme yläkertaan saunatiloista. Sauna kokeilussa ensimmäistä kertaa, jee ja sitten taas tulee hiki:)

Niin,enhän minä toki ole minnekään kadonnut, pidän vain hieman hiljaisempaa ääntä opiskelupaineiden alla. Ja kameraankaan en ole koskenut aikoihin. Pitäisi kyllä, koska on kevät ja aurinkoa!

Eilen oli onnistunut päivä. Päätin ottaa itseä ylikasvaneista niskavilloista kiinni ( maanantai meni Ismon keikan jälkihöyryissä) ja ruveta hommiin. Sainkin tehtyä töitä miltei kuusi tuntia, kunne T. sai minut haukkaamaan raitista ilmaa, mikä teki kyllä hyvää. Osa tuosta tehokkaasta työajasta meni tuskaillessa open officen kanssa, mutta siitäkin selvittiin lähettämällä työtä ympäri Suomea. Vieläkin se open office vähän tökkii, mutta olen oppinut, että sen kanssa on vaan työskenteltävä eri säännöillä. Ja kerrotakon eilisestä vielä, että sen saavutuksiin kuului myös ihan oman sohvan kotiuttaminen ja kokoaminen. Se on mukava sohva, on mukavaa kun ON SOHVA! Tänään makaan sohvalla!

Yritän saada aikaiseksi mahdollisimman paljon ( sohvailun lomassa), jotta voisin ottaa hieman lomaa kahden viikon kuluttua. Lomakohteena olisi Ruka ja matkaseurana perhe. Olisi riemuisaa päästä ladulle tänä talvena. Viime talvenakin se taisi jäädä yhteen kertaan. Tietokone ja sen mukana kirjoituspuuhat pakattaisiin kyllä minun rinkkaan, mutta voisi ne kuitenkin jättää vähemmälle siellä kumpareen kupeessa.

Uusi koti ja sohva

En ole naputellut herran aikaan näppäimiä tarkoitiksena tuottaa lauseita virtuaaliseen päiväkirjaani. Tietokone on aika tavalla koulukäytössä( mm.kustannuslaskelmia exelillä jee), mitä nyt muiden päiväkirjoja lueskelen ja tietysti omat mailini tarkastan. Ok, myönnettäköön, että olenhan toki vieraillut lempibändieni sivuilla ja kahtellut jo kesän festivaali tarjontaa sekä jokusen reseptinkin olen lukenut.

Meillä on nyt kuukauden päivät ollut koti Tuirassa ja ihana koti onkin. Pidän tästä oikein kovasti, koska tämä on KOTI! Lautalattia narisee suloisesti ja sen päällä on hyvä maata. Lautalattia hymyilyttää. Kodikkaassa keittiössä seisoo punainen jääkaappi ja sehän sopii meille. Punainen mahtaa olla innoissan saadessaan lajitoverin, vaikkakaan he eivät juurikaan kohtaa, koska toinen vietää aikansa keltaisessa olohuoneessa. Talon sääntöihin kuuluu kiertävä talonmiesvuoro, joka meillä alkaa huomenna. Jos lunta satelee, niin me kolaamme sen pois. Sauna on siivottava, porraskäytävä pidettävä siistinä ja öljyt tarkastettava. Mielestäni talonmiehenvuoro on oikein kiva asia ja vähällähän me päsemme, jos verrataan ihan omaan mökkiin ja sen tuomin askareihin.

Minua ei ole paljon muualla näkynyt kuin täällä Valtatiellä. Joku on kyllä voinut nähdä minut vilaukselta sauvailemassa tai odottelemassa Onnelan kulmilla. Mitä ihmettä minä olen Onnelan kulmilla odotellut? Noh, me olemme käyneet etsimässä sohvaa aika moneen kertaan tai ainakin monesta kaupasta ja tapasimme perjantaisin tai torstaisin tuossa pisteessä lähteäksemme tallustamaan kohti sohvakauppoja. Jätimme perinteen muodostamisen sikseen ja ostimme eilen sohvan! Ihan ensimmäinen sohva, josta olen jotain maksanut. Aiemmat sohvat kun kuuluivat jo kalustoon ellei niitä löydetty vaihtolavalta tai vintiltä. Kahden viikon toimitusajalla saamme oman sohva, jossa kukaan muu ei ole meitä ennen lötkötellyt. Sohvalle mahtuu oikaisemaan pidempikin henkilö, koska leveytenä on 2,20m. Sohvan tervetuliaismeiningit on järjestettävä!

Nyt en kirjoita kiireistä. Koulua riittää ja se siitä. Toivottavasti saan kevään tullen keittää kahvit sen loppumisen johdosta.

Kiitos.