Kiikaroimme majakkaa ja lintuja

lisää listaa

Lisää asioita, joista pidän ja joitakin jopa rakastan:
-kovista, rapeista ja kookkaista asioista jogurtissa, joten monesti murenan näkkäriä tai muuta leipää sinne sekaan.
-Porkkanan tuoksusta käsissä
- nukkuvia ihmisiä
-halailua ihan missä vaan
-Kiireettömiä aamuja
-Sydän Sydämen uudesta levystä
-Pellavansiemenistä ihan missä vaan, paitsi lattialla
-Kotini näkymästä
-Myllynparhaiden sivusta varsinkin Arjan leivontanurkasta
- Suurista huppareista
-Äänettömyyttä
-Ääniä
-eläimistä ja heidän seuraamisesta
-tärkeimmän ihoa ja sen tuoksua
-väreistä
-vanhojen kirjojen tuoksusta
-punaviinistä
-pussailusta
-leikkimisestä

Pois

tämä päivä

Sukkani ovat ihan litsimärät, koska ulkona sataa eivätkä vihreät kirpparilta hankitut tennarit ole kovinkaan tai ollenkaan sateenpitävät. Märistä kenkuleista sainkin oivan aatteen; nyt menen ja ostan ne valmiiksi katsomani saappaahat. Kävin kuitenkin katsomassa miltei kaikki muutkin kaupat, josko sielätä olisi löytynyt mieluisammat, mutta ei. Suuntasi siis kulmakauppaan ja yläkertaan huomatakseni, ettei jäljellä ollut kuin kaksi kokoa, kaksi aivan liian suurta kokoa! ÄÄÄ. Minun on niin vaikea löytää mieleisiä kamppeita ja taas muistutin itseäni siitä, että jos kerran joskus löytää, niin tulisi ostaa heti eikä viidestoita päivä! Nyt sitten kuljen taas tennareilla, jotka eivät edes ole kovin mukavat jalassa. Housujakin kävin muka kokeilemassa, mutta kuinka niitä voi pitää kun kaikki vilikkuu ja tursottaa tuollaisissa vyötäröissä. Pikkasen on talvellakin kylmä kun selkä on paljaana. Sinne jäi siis kaikki vaatteet, paiti etää mukaan tarttui uudet kotihousut. Jos kerran viihdyn kotona, niin "satsataan" sitten kotipukeutumiseen, koska kotoapoistumisvaatteita ei kertakaikkiaan löydy minulle, ei ainakaan tästä kaupungista.

Vaateostoksiiin kyllästyneenä menin itsekseni nauttimaan lämmittävän, makean kaakaon keskustan kahvilaan. Kaakaon ohella kirjotin kirjettä isälleni. Siitä on aikaa kun viimeksi isällä kirjoitin. Olenkohan juuri koskaan kirjoittanut, paitsi tietenkin pienenä. Kirje korvasi tänä vuonna isukin syntymäpäiväkortin ja kuoren sisälle mahdutin vielä muutamia kuvia viime kesältä. Kahvilahetki oli ihana. Kaakao lämmitti ja poskiini nousi puna. Isuin ihan yksin nurkkapöydässä ja pysähdyin välillä kuuntelemaan avoimesta ikkunasta kuuluvaa sateen ropinaa.

Viihdyn kotona muuten entistä paremmin nyt, kun saan vihdoin laittaa omaa piilopaikkaani. Rauhoittava, tunnelmallinen oma pesä muodostuu makuuhuoneeseen, joka tietenkin on yhteinen, mutta teen sitä sellaisen, jossa viihdyn muutenkin. Toisella on sitten tuo toinen huone , jossa hän viihtyy. Aikaisemmin makuuhuone ei ollut sellainen, jossa viihdyin valot päällä. Kaikki muutos alkoi futonin saavuttua tiistai-iltana. Ilta yhdeksän aikaan hääräsin tunnin huoneessa vaihtaen pitkät viininpunaiset verhot lokkien tillalle, luututen, liikutellen huonekaluja ja ripustaen lyhtyjä. Viimeiseksi sytytin muutamia kynttiläitä ja rojahdin patjalle ja voi kuinka patja onkin mukava! Huone ei ole vielä valmis, mutta jo nyt sen tunnelma on niin lämmin ja rentouttava. Ja sänky on niin iso, että tuskin koskin toiseen yöllä, mikä ei nyt ole ihan paras asia uudessa pedissä, mutta se kertoo koosta. Tarvitsen tilaa nukkuessani ja nyt sitä on ja silti omamme myös mahdollisuus käpertyä kainaloon. Jään odottamaan hyviä unia.

Tervetuloa

Popsitaan porkkanaa

Huulet valmiina porkkanalle

ei tänään

En tahtoisi sittenkään olla yksin. Yksin on pelottavaa ja surullista. Surullista tänään, eihän enää huomenna. Helpottaa antaa voimalla tunteiden tulla. Purkaa ne tyynyyn ja laittaa tyyny koneeseen. Pestään pois jäljet, jottei kukaan saa tietää. Miksi ei saisi tietää, mietin. .Kunpa vain näkisi minuun ilman minun sanoja. Ottaisi kiinni ja lohduttaisi. Lohduttaisi vaikka en kertoisikaan ja kenties sitten kertoisin.

erilaisia

"Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Ei ole kahta samanlaista eikä täysin samannäköistä ihmistä. Kahden ihmsen ääni ei koskaan kuulosta samalta, eikä kaksi ihmistä koskaan käyttäysy samalla täysin samalla tavalla.

Jokaisella on oma erityinen tehtävänsä maailmassa. Siihen voi sisältyä sukulaisten auttamista tai ystävien ohjaamista kosti itsensä kehittämistä. Jokainen päivä antaa tilaisuuden omien erityisten kykyjen käyttöön toisten hyväksi. Kykyjen valjastaminen hyödylliseen toimintaan tuo tyydytystä ja osoittaa, että jokainen ihminen on tärkeä läheisilleen, ympäristölleen ja koko maailmalle."

Miksi juuri minä olen tärkeä jollekin henkilölle, mihin minua tarvitaan? Tämä ei ole nyt mitään alemmuuden tunnetta vaan minä pohdin ihan positiivisesti, että mihin ihmiset oikeasti minua tarvitsevat tai luulevat tarvitsevansa. Mikä minä olen jollekin? Toista tarvitsee sen tähden , että rakastaa, ei rakasta sen tähden , että tarvitsee. Joku on joskus selventänyt minulle tuolla tavalla ja tottahan se on. Rakkaus on huonolla pohjalla jos rakastaa koska tarvitsee toista. Minusta tuo ainakin tuntuu aika oikealta ajatukselta.

Voisin tehdä aikani kuluksi listoja

Rakastan...kynttilöin valaistua, viihtyisää, puhdasta kotia
Vihaan...saamattomuuttani koulua kohtaan ja sekasotkua
Olen ihastunut...lakritsi teehen, muttiin ja syksyyn(taas)
Pelkään... joskus koulua
Osaan...leipoa hyvää leipää ja suolarinkuloita
En osaa...tehdä kärrynpyörää enkä napsuttaa sormiani
Paras keittiöväline on... sauvasekoitin
Kaunista on...ihmiset vasta heränneenä
Punastuin viimeksi...eilen kun huutelin tunnilla ilman viittaamista.
Asun...korkealla
Paheeni...liika siivousinto
Ensirakkauteni...hoitotädin poika, jonka kanssa oli tarkoitukseni avioitua
Paras ystäväni...raikas ilma, jolle voin tyhjentää ajatukseni. Ihmisetkin ovat.
Itkin viimeksi...torstaina pelosta
Nauroin viimeksi...äsken siskoni ostettua homejuustoa porkkanaleivoksille
Suutuin viimeksi...itselleni
Osaan kokata...hapankaalipiirakkaa, joka on aika tujua
Haluaisin tavata...ystäviä ympäri maailmaa
Olin itsestäni ylpeä, kun sanoin tunteeni vaikka pelkäsin menetystä ja kun astuin kajaakkiin:)

Lähdössä

Älä syö tätä sientä

Ollaan kartalla?

Riekonmarja

mustikkaa

Maisemaa sieltä korkialta

Sankassa metsässä oli pieni sieni

Lapista

Kohta pitäisi lähteä tallustamaan markkinoinnin tunnille, mutta sitä ennen olen vähän aikaa. Pyykinpesukone hurraa ja Waitsin Tomppa laulelee suoraan korvaani. Viikonlppusta jäi iloiset muistot. Tuli soiteltua pienellä valkoisella flyygelillä muutamat biisit ja naurettua vedet silmissä, kun toinen yritti esittää pantomiimina äänentoistoa. Hauska peli tuo mussiikkialias!

Launtaina samoilimme männikössä , jossa tutustuimme tai minä tutustuin sieniin. Kankahalla kasvoi paljon voitatteja ja kangasmyrkkyseitikkejä. Kuolleen päättömän hiiren kohdattuamme vaihdoimme suuntaa ja palasimme samoja polkuja taaksepäin. Emme koskaan päässeet päämääräämme eli etelärinteelle, mutta nousimme kopperossa korkealle. Kopperossa meni jalat hyvin veteläksi ja paniikki valtasi miellen, koska pieneen siniseen gondooliin änkäsi myös ampiainen, joita satun pelkäämään, koska en tiedä heidän piikityksen vaikutusta elimistööni. Siskoni sain kun saikin tapettua tuon hyönteisen, jonka jälkeen uskalsin tulla vaatteistani ulos ja ihailla näkymiä. Tunturit siinisvät sinisinä kaukana, lähiympäristö oli värikäs, vaikkakin puut eivät olleet vielä saavuttaneet väriloistoaan. Taivas oli pilvetön ja rosoiset rakat jököttivät alapuolella. Viikonlopun aikana tulin tulokseen, että kyllä Lappi on syksyllä kauneimmillaan ja syksyllä se on enemmän minun paikka kun keväthangilla. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt luonnon tarjoamaa väripalettia tuossa määriin, eukä se siis ollut vielä edes täydessä kukoistuksessaan, lukuunottamatta maaruskaa. Riekonmarjan punaisuus yllätti minut kauneudellaan ja voimallaan, jolla se luo pohjan lapin maaruskalle.

Viiden ja puolen tunnin samoilujen jälkeen seitsemän naista oli aika naatteja ja keskittyivätkin seurapeleihin tuona iltana. Onneksi edellisenä iltana olimme laittaneet jaloillamme todella koreasti, jottei alkanut harmittamaan tansittomuus. Tanssilattia oli kyllä meidän ja iloa riitti! Ensivuonna voisi mennä lappiin vain ja ainosastaan retkeilemään ja jättää tupakansavuiset salit väliin, siis vaikkakin meillä oli ihan HULVATONTA! Olisin mieluusti jäänyt vielä Kemiin, mutta eilisen tentin tähden oli hypättävä taajamajunaan. Tentti meni onneksi läpi, vaikken ehtinyt marjoihin viikonlopunaikana tutustuakkaan.

laiska

Tänään olen puraissut huulesta jo kolme kertaa ja tietenkin samasta kohdasta. Vedet tulivat kivusta silmiini ja sama tapahtui muuten eilenkin ja toissapäivänä, itse asiassa jokaisena päivänä kuluneen viikon aikana. Kerran kun puraiset, niin siitä se kierre sitten lähtee.Nyt sitten pelkään pureskelua. Hankalaa minulle, koska ruokavalioni sisältää niin runsasti pureskeltavia vihanneksia.

Päiväni on ollut laiska, saamaton ja aamuni hieman epäystävällinen. kadun käytöstäni. Olisi ollut mahdollisuus nauttia yhteisestä aamusta ja minä vain kökköilin. Anteeksi. Puuro maistui lopulta.Viimeiset kaksi rokki-iltaa on aiheuttanut minulle hieman levon tarvetta. ja levon tarve vaikuttaa mielialaan. Olen minä kuitenkin iloinen.Olen yrittänyt kölliä tuossa vihreällä sohvalla, mutta taitaa uni tulla vasta oikeassa sängyssä. Rokki-illat ovat kyllä olleet hitsin mukavia. Eilen varsinkin. Ilta jatkui numerobaarissa pitkään, mutta paikkaa vaihdoimme vain kerran. Valopöydän edustalta nurkkapöytään. Mihinkäs sitä paikkaa vaihtamaan kun mukavaa seuraa on ympärillä ja kaikki on hyvin. Bändin ja yleisön välistä vuorovaikutusta oli kiva tutkailla ja verrata edelliseen keikkaan. Hyviä molemmat. Toinen kenties hieman varmempi. Mitä sitä virheistä kun fiilis on hyvä!

Viikonlopuksi on luvassa varsin mukavaa ulkoiluilmaa ja sehän minua ilostuttaa. Ajelemme minibussilla lapin ruskaa ihailemaan. Pieni hetki muualla tekee hyvää ja varsinkin kun kohteena on kaunis luonto. Tosin Levi on kyllä muuttunut vuosien saatossa aika cityksi. Olin ihan ymmällään viime kerralla. Hotelleja lisääntyy ja mökkejä valmistuu hurjaa vauhtia. Luonto väistyy, mutta pakkokos sitä siellä LeviKeskuksessa on olla, voihan sitä vain olla metsässä ja tunturin laella, kävellä Tuikkuun:)

Suuruus huimasi

Kajaakki

Eilen olin sitten vesillä. Olin varautunut melomaan kanootilla, mutta huometessani kyseessä olevan kajaakki minuun iski pelko. Pelkäsin, että kajaakki pyörähtää ympäri, enkä pääse ylös. Se tapahtui minulle vuosia sitten. Hteki veden alla tuntui hyvin pitkältä, koska panikoiuduin. Tuo muisto sai minut veltoksi.
Ohjaaja antoi meille melat käteen ja harjoittelimme hetken melomista kuivalla maalla ( tosin kaatosateessa). Se oli pieni hetki ja ajattelin ettenhän minä nyt millään vielä ole valmis. Mutta oli oltava.Puin melontaliivin päälle, istuin hieman liian suureen vihreään kajakkiin, kiinnitin aukkopeitteen ja olin "valmis". Pelotti. Pelotti. Rantavedessä kelluessani jalkani tutisivat ja olo oli hutera. Kesti kuitenkin vain hetken, että kykenin rentoutumaan, jonka jälkeen keskityin vain sateen ropinaan, laineisiin ja siihen miltä vesi tuntui. Upea tunne kertakaikkiaan. Ja mikä parasta, voitin pelkoni! Oikea käteni on huomattavasti vahvempi ja sen tähden kajaakki suuntautui hyvinkin helposti pyörivään liikkeeseen. Tai tarkemmin kulkeutui ympyränmuotoista liikerataa. Välillä kauhasin voimakkaasti vasemmalla, jolloin olimme taas suoralla reitillä. Oulujoen keskiväli oli maksimi etäisyys rannasta, jonne olimme luvattuja mennä. Minä meloin mieluummin joen suuntaisesti, ihan rauhassa. Sade ei haitannut yhtään.

Kajak on muuten Inuit-sana, joka tarkoittaa miehen venettä, tai ainakin suoraan käännettynä.

Tahdon uudelleen. Harmittaa kun vasta nyt huomasin, että minulla olisi ollut mahdollisuus käydä melomassa kesän aikana joka keskiviikko ja vieläpä ilmaiseksi! Kuinka ihanaa olisikaan ollut lipua joessa tyynellä, aurinkoisella säällä. Ei tullut kesällä seurattua OAMK:n sivuja, joilta tuon tiedon tällä viikolla havaitsin. Koulua ei pitäisi siis unohtaa hetkeksikään, vaan lomallakin pitäisi muistaa päivittää tietojaan ja käydä aktiivisesti koulun sivuilla. Ai jaa.

Kasveja

Minua olisi nukuttanut niiiin pitkään ja nyt huomasin, että olisin saanut nukkua tunnin pidempään, koska tunti alkaakin 15 minuuttia myöhemmin. Höh. Sais tänne kyllä kulkea linjuri puolen tunnin välein! Kaksi linjaa, jotka molemmat menevät samaan aikaan eli tunnin välein.

Eilen opiskeltiin Sa:n kanssa ihan "hulluna" Oltiin koulussa 9-17.15.Neljä tuntia istuttiin kuivanäytehuoneessa ja yritettiin tunnistaa kasveja. Talvikit, kohokit, kihokit, ristikukkaiset yms menivät sekaisin ja välillä epätoivo valtasi sydämen. Minä narskutin välillä aika runsaasti porkkanaa ja S painoi kerran päänsä pöytään ja otti nokoset.Neljältä olikin sitten tentin vuoro ja se meni kyllä ihan penkin alle. Harmittaa.Ei laittanut opettaja mitään helppoja kasveja. Ei yhtäkään saniaista, varpua taikka jäkälää...ääää. En tiennyt yhtäkään kasvia varmalta enkä jäänyt tentin jälkeen kuuntelemaan tuomiota vaan läksin pihalle. Luen tuomion mieluummin tänään ilmoitustaululta.

Väsyneenä talsin kotiin, jossa odotti ikävä ilmoitus, mutta lämpimää uuniruokaa. Kiitos siitä, se oli parasta eilisessä.Tuohon kirjeeseen vastaan kyllä ja myönnän virheeni, mutta puutun väitteeseen "toistuvasti".

Tänään suunnittelen meneväni suoraan koulusta kahtelemaan musiikkivideoita ja sitten illalla suuntaan keikalle Rattori Lupille.

Kaipaan pitkiä aamuja ja ihon tuoksua.

Lemmi lemmi nuorena..

Opiskelunurkka

Antennilaiset

postia

Minulla ei ole mitään tietoa mikä on tuo musiikkikappale, joka kuuluu oven toiselta puolelta. En välitä, se kuulostaa kauniilta. Todella. Pitkästä aikaa kuulen laulua ja soittoa. Ihanaa, tästä minä pidän.

Mulla on ollut vähän väsynyttä viime aikoina. Päätinkin alkaa pitää itsestä huolta. Ihan hyvä tällä iällä:) Uupuminen on ollut liiaksi läsnä ja nyt olen lopen kyllästynyt siihen. Ulkoilmaa ja henkistä hyvinvointia!
Koulukin alkoi virallisesti tänään ja nyt pyrin käymään siellä vallan ahkerasti. Markkinointia Raksilassa ja opettaja on hiukan liian kaverillinen, minun mielestä. Opettaja saa toki olla mukava, mutta ei tarvitse olla kaveri, koska ne löytyvät luokasta. Opettajan tehtävänä on opettaa ja olla jonkinmoinen auktoriteetti. Liiat vitsit pois, mikä ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tylsyyttä. Noh silleen.

Luontoliikunnan kurssi vaikuttanee aika mukavalta. Perjantaina menemme melomaan kanootilla taikka kajaakilla, en ole ihan varma. Kurssiin kuuluu myös hieman kiipeilyä ja vaellusta. Taisi olla ihan oikea valinta melkein viimeiseksi kurssiksi.

Mulla olisi paljon asiaa, mutta tuntuu ettei ole oikea hetki. Ei oikein sittenkään kirjoituta. Ama Guru oli hakenut postia tullista. Jännää...Hymyilyttää. Kunpa vaan ei olisi näin myöhäisiä päiviä tuolla koulussa. Tunnit loppuu siinä neljän pintaan..Ja kun on vielä nuo festaritkin eikä pääse kahtoon mussiikkivideoita!