Jumisa

Minä suunnittelen uutta sisustusta, joka saisi energiat virtaamaan. Entisten ihanien asukkien kamat alkavat olla kaikki ulkona pakastinta lukuunottamatta. Ne sitten oikiasti muuttivat pois.mmm. Onneksi kuitenkin hyvin lähelle. Ja onneksi uusi asukki on tosi kiva! Olen ollut todistamassa hänen hulvattomia keittiökommelluksia..

Tuosta römppähuoneesta voisi tulla se kauan haaveiltu coctailkammari taikka sitten ruokasali. Ihanaa että olimme samaa mieltä siitä, ettemme kaipaa sisustuksemme pääelementiksi tv:tä. Se saapi siis siirtyä. Elohuoneen voisi täyttää sohvilla, jolloin sohvistelua riittäisi vieläkin suuremmalle joukolle.

Mulla ei flunssa vielä hellitä. Se vetää niskat aika jumiin ja pään jomotukseen. Mulla on niin paljon kaikkee mitä tahon tehä sitten kun olen vapaa pöpöistä. Noh, enhän minä nyt niin kauan ole ollut sairaana, vaikka edellinen lause sai sen kyllä siltä kuulostamaan. Porkkanatilan tuotantolaskelmia pitäisi laskeskella. Eilen lueskelin vähän tilasto-oppia, mutta aika nopeesti minun silmät alkoivat lurppasta, laskin kirjan lattialle ja nukahdin. Heräsin yöllä muusikon soittoon.

Varjo 45:ssa 4.2.

Nojatuoleilua/sohvailua

Ken otti kuvan nallesta?

Leipurinen

Masu

ääääääääääääääääääääää

Takasin Koolla, sisään ja täällä on kaikki vielä hereillä. Oikiastaan olisi ollu kiva, jos ei olisi ollu.Menin omaan kammariin, ovi kiinni ja laitoin Velcran aivan täysille...hieman psyykkaus musiikkia!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää

Kitarisat

Jebajee..Minun sipuliviikkoni näyttää huipentuvan kotona lepäilyyn, ääh. Eilen taisin vakuutella ettei flunssa minuun tartu, mutta niin sitä vaan ollaan kurkkukipuisena ja hieman kuumeisena täällä kotona. Äiti muistutteli minua homeessa elämisestä ja sen pitkäaikaisista vaikutuksista. Pitäisi varmaan alkaa ottaa tosissaan. Mutta eihän kotia tahdo jättää. Noh, mut siis harmittaa, koska olin odottanut viikonloppua ja nytkö se sitten meneekin näin. Tekee tiukkaa jäädä kotiin, mutta kait se on parahiksi, jotta tästä vielä noustaan. HARMITTAA! Ja vielä ku The Queen, Pirtsa ja Ellakin on Oulussa ja kun piti sitä piirakkaakin leipoa. Mulla on tossa pöydällä kaksi leffaa, joiden maailmaan voin uppoutua, niin ja kiintoisia kirjojakin on...onneksi.

Laitoin jälkiuunileivän päälle runsaalla valkosipulilla maustettua rahkaa ja hapankaalta. Hmmm namiskoa! Minun resepti parantumiseen on juuri valakosipuli, kaakao, lepo(vaikein toteuttaa) ja villasukat. Niin ja klementiinit ja omat aivoitukset.

Eilen kävin kuuntelemassa bändejä. Terviksessä jazzia Kleen esittämänä ja sieltä sitten punkin pariin Lentsikkaan. Ensin seisoskelin sielläkin yssikseni kunnes tuli poika riemukkaassa paidassa. Loistavia ilmeitä oli kyllä kaikilla bändelillä, mutta kuitenkin ilmekkyydessään tuo punkki vei kyllä voiton. Hikipisarat valuvat ohimoilta ja veri nouseepi vaan ylöspäin ja pakkautuu päähän. Kitarisat loistavat silloin tällöin ja se se on upiaa tuossa punkissa, heh.


Ja PMMP tulee nelivitoseen ja Kemissäkin kuulemma keikkailee ( kuulin pieneltä kummitytöltä tekstiviestitse)! Puhallelkaapa parantumisloitsuja tänne Koolle, niin leivon teille piirakkaa;)

Summa

Luennolla käytiin läpi mm. summa merkkiä ja selitettiin tällaisia: summa äks ii kun ii käy yhdestä ännään. Jeps. Neljän tunnin kuluttua olen kotona ja yritän sisäistää tänään läpikäytyjä asioita. Ulkona tipahtelee lumihiutaleita ja ilma on soppeli sauvailulle, koska kadut ovat pehemenneet, jolloin sauvan piikki tarttuu maahan paremmin. Taidan mennä skulen jälkeen.

Ihanaa, että huomenna alkaa viikonloppu!!!!Sipuliviikko huipentuu viikonloppuun( ei se kyllä ole kovin ollut mukana tällä viikolla), tosin en tiedä onko sillä oikiasti kovinkaan erityista sijaa lopulla. Ajattelin kyllä, että voisi leipasta jotain sipuliapiirakan tapaista taikka sipulirieskaa.Mulle vähän kerrottiin, että vohoveleita saattaisi saada huomenna, mutta saapi nähä. Ei se mitään, jos ei saa:)

Minä olen ylpeä itsestäni, että olen Sankkarissa. Eilen yöllä ajattelin tulevani kouluun vasta puoli yhdeltä, mutta nousin kuitenkin aamulla, vaikka lämpö houkuttelikin kovasti jäämään..

Haaveilen reissusta Puolaan. Sinne pääsisi helposti lautalla Tukholman läheltä, siis Gdanskiin, joten voisi vaikka piipahtaa Stocholmassakin. Ja jos yhdessä ystävien kanssa matkaisimme...se olisi ihanaa.Niin siis homman nimi on se, että ihana Cassi matkaapi muutamaksi kuukaudeksi Gdanskiin ja minun on mentävä, siis tahdon todella matkata sinne häntä tapaamaan. En uskalla vielä täysin heittäytyä luottamaan matkan toteutumiseen, koska se tuntuu kuitenkin niin hauraalta. Uskomatonta kuitenkin, että hän on kohta niin lähellä maatani, minua ja jos sinne pääsen....mmm KYLLÄ!!! Reissulle tekisi kovasti mieli. Lueskelin tuossa Luontolehteä ja se Saanakin on edelleen haluttuna matkakohteena..
Vapaaehtoista matkaseuraa?

Ihana kesä. Ketkäs pulikoivat saaressa?

nyrkkiä

Kaunista aamua kaikille. Eilen oli aivan ihana päivä ja se oli vielä maanantai! Kävin piiitkästä aikaa sauvailemassa, koska sain takaisin kaipaamani Salomonit. Kova maa hidasti hieman kulkuani. Kiersin Ainolan ja Tuiran rannan kautta Hietasaareen ja sieltä Pikisaaren kautta Kotsaan. Ilma oli upea!!Hengittäminen tuntui helpolta ja rentouttavalta. Eilen oli sellainen kaunis kodinhengetär-päivä, johon kuului muun muassa pyykin pesua, kalasopan keittoa, lukemisia, leffailua ja haaveilua.

Aamupalaksi nautin makoisaa nyrkkirieskaa suoraan Sotkamosta, josta ky.leipä on siis kotoisin:) Se on tuhtia ohraista tavaraa ja ensimmäistä kertaa sain sitä joltain muulta kuin äidiltäni. Kiitokset kauniit. Mukava kun Sotkamo on tullut hieman enemmän elooni, sillä mummolan poistumisen jälkeen Sotkamo jäi jonnekin. Toivottavasti pääsen käymään siellä kesällä, juoksemaan Hiukan hiekkarinnettä alas vilvoittavaan veteen...

Hain kirjastosta läjän koulukirjoja ja nyt niitä lukemaan, mutta ensin vähän hapankaalta nassuun.

Hämärää touhua!!

Täällä tapahtuu jotain outoa. Satuin juuri katsomaan ikkunasta takapihallemme, kun sinne saapui pitkä, huputettu,muovipussia kantava nuori mies. Hän käveli roskiksiemme luokse, mutta yllätyksekseni hän ei avannut yhdenkään laatikon kantta, vaan kyyristyi perimmäisen laatikon taakse jättäen kantamansa pussin sinne. Itseasiassa hän teki vaihdon, sillä roskiksen takaa hän otti mukaansa toisenlaisen pussin. HÄH!! Mikä ihmeen liiga käyttää takapihaamme vaihtopaikkana ja mitä nuo kassit oikein sisälsivät. n.20 minuuttia minä täällä mietiskelin, josko kävisin tarkistamassa näkyisikö siellä enää mitään. Muutamaan otteeseen kävin ikkunassakin tiirailemassa, mutten nähnyt liikettä. Lopulta laitoin toppahousut jalkaan ja lähdin viemään roskia eräänlaisena piilotarinana, ihan vain jos joku juuri tulisi ja syytelisi minua ja uhittelisi, josko tietäisin jostakin jotakin. Roskapussit kädessä voisin vain vakuutella tietämättömyyttäni ja selitellä olevani vain viemässä roskiksiamme. Kyyristyin siis katsomaan saman roskiksen taakse, jonne olin nähnyt pussin jätettävä, mutta se ei ollut enää siellä....

ei pelkoja!

En minä kyllä ala enempää noita pelkojani miettimään, mitä minä nyt oikein vasiten alan itseäni niillä ruokkimaan! Mieluummin mietin vaikka viittä suloisinta asiaa elossani tällä hetkellä:) : lapanen lapasessa, oma huone, yöhalaus,auringon paluu,vapaa-aika....

Nautin valosta

Auringon köynnökset

Paukku osaa pukeutua purevaan pakkaseen!

Aamu

-28 degrees

Pakkasta

Viisi tuntia unta takana ja hiljaa, hiljaa heräilen. Aamupalaa laittaesani havahduin onnellisesti, kun ajattelin syytä, miksi ostin viimeksi CityMarketista Maitokolmion viiliä:) Ulkona on jotain-25 astetta pakkasta ja sen noustessa Isokookin viilenee. Kuvissa näkyy meidän jäätyneet ikkunat. Onhan ne kyllä kauniit. Patteri hehkaa melkeinpä täysillä, mutta ikkunasta puhaltava vinkka syö senkin. Tahtoisin muuten senkin. Tuli vaan tuosta mieleen. Miten minä kykenen ulostautumaan, koska olen melkeinpä aina viluinen. Kesää jo kaipaan...jo stressin hellittämisenkin toivossa.

Eilen ulostauduin vain pieniksi hetkiksi, joiden tarkoituksena oli paikasta toiseen siirtyminen. Suomalaisen kotiruoan jälkeen mentiin Stocmannille ostamaan jotain hyvää, jonka seurassa voisimme vain olla hiljaa. Masullaan sängylle, lasi viiniä, löytösuklaata, lakua, sarjiksia ja Unkarin monisteita. Minä tykkäsin siitä. Kello yhdeksän jälkeen rivakkaa kävelyä kohti Tervistä. Oli kyllä todella leppoisat jamit, sellaiset hyväntuuliset. Ihmiset hymyilivät soittaessaan joitakin aikaisempia iltoja enemmän tai sellainen tunne minulle jäi. Kovasti poristiin kuulumisia ja minulle ehdotettiin ratsastamisen kokeilua. Hui, ne hepat on kyllä niin suuria eläimiä, enkä tunne heidän tapojaan ja se aiheuttaa pelkoa. En ole ratsastanut aikaisemmin, en ole koskaan innostunut hevosista, mutta ilmanmuuta otin vastaan tarjouksen. Jotain ennen kokematonta ja sitäpaitsi tämä nyt on aika pieni asia, jonka voin tehdä pelosta huolimatta.

Menneellä vuodella opin ( opettelua jatkan edelleen) kertomaan pelosta huolimatta hieman enemmän omista tunteistani. Vanhoja toimintatapoja on joskus hyvin hyvin vaikea muuttaa, mutta olen saanut jonkin verran järkeistettyä asioita mielessäni ymmärtäen, että ainoastaan noita tapoja muuttamalla, voin saada aikaan jotain erilaista. Vanha ei ollut niin hyvä, että sellaista kaipaisin uudelleen, joten opintojani jatkan edelleen ja tässä tapauksessa juuri sillä tavalla, mitä kaipaisin muihinkin opintoihin eli tekemällä. Hetkittäin lukkiudun ja se ahdistaa itseänikin... Luottamusta...(huokaus)


Toisen ihmisen hengitystä on rauhoittava kuunnella, se saa aikaan hymyn. Se mielessä voisin vain käpertyä omaan koloon, maailmalta piiloon. Hetkeksi.Tänään (tällä hetkellä)vähän tällainen mieli, joka johtuupi varmaan väsystä.Ainakin osaksi. Mietin uudelleen pahimpia pelkojani. Viisi pahinta..? Mitkähän ne olisi. Pitäisi listailla näitä vuosittain ja katsoa niiden muuttuvan. Noh, Menenpäs suihkeeseen ja tunnustelen sitten mielialojani uudelleen. En päätä vielä mitään:)

Vie elintilan juolaheinältä

Niilo kyttiksellä

My flakes

Sukatta lepäilyä....

Kuuluuko kohinaa

Se kahtoo kuminauhailua

StanTheMan

Änkky

Jäätynyt ikkunamme

X

tähtiä

ei piimää

Tom Waits laulaa tunnelmallisesti. Ensin lauloi PMMP hyvin hyvin hiljaa, sillä en kuullut sontuakaan. Syy siihen oli se, etten osannut käyttää vahvistinta. Olin sitten hiljaisuudessa, mikä ei kyllä ollut olleskaan huonompi vaihtoehto. Ei se PMMP olisi oikein sopinut minulle tuona hetkenä.Tiskasin.On ollut vähän hiljainen olo, mutta Tomppa sopii kyllä hyvin tunnelmaani.
Minulle tuli lämpöinen mieli, kun saavuin Alppilinnaan, sillä minulle oli katettu lautanen ja keittiössä odotti uunipottuja. Kiitoksia. Minulle maistui ja masukipukin katosi, vaikka en piimää saanutkaan kioskilta mukaani.

käteni suoja

moi

Drinkkitorstai

Peileilyä

Tassuni

Huuli

Sotkamon mies

Lokkien paluu

Marimekon Lokit palasivat elohuoneen ikkunaan luomaan valoa. Yht'äkkiä huomasin kuinka entiset verhot olivatkin todella synkät, joten kaivoin kaapista Lokit, silitin ja ripustin entisten paikalle. Lauloin ääneen Cranberriesia ja Devendra Banharattia ja haaveilin.

Nyt minulla on raukea olo. Kävin rehkimässä urheilutalolla, jonka jälkeen avasin viinipullon, laiton kuuman kylpyveden virtaamaan ja sekaan kaadoin juuri hankkimaani kylpyvaahtoa. Sytytin kynttilän lavuaarin reunalle ja hyppäsin kuumaan vaahtoon. Siellä loikoilin tovin, jonka jälkeen levittäydyin x-asentoon lattialle ja sivelin hamppu-rasvaa jalkoihin:) Ihanaa. Sitten soktin sormiani vihreään maaliin ja nautin samalla loput viinilasillisesta. Viikonloppuni alkoi.

arkuutta lihaksistossa

Nelipäinen reisilihakseni on hieman arkana, ojentajat, sisäreidet ja takapuoli samoten. Niin, likunnan aloittaminen tauon jälkeen on sitten mukavaa! Oikeasti on kyllä! Kyllähän minua ramasi, kun Heinätorille seitsemän jäljestä tallustin, mutta kotimatkalla olin niin energinen. Ainoa asia, mikä siellä joskus ottaa päähän, on se jumputusmusiikki.Uusia kasvoja oli monta, melkeinpä kaikki ja useimmalla oli ne hengittävät, istuvat, jumpahtavat, trendikkäät housut. Tai kait ne oikiastikkin ovat myös hyvin mukavat, eivätkä vain upean näköiset, heh. Miksi minä nyt niistä kirjoitan. En minä kateellinen ole;) Kotihousut jätin sentään vihreälle, samettiselle nojatuolilleni, sinne muiden vaatteiden sekaan. Tuossa tuolissa ei varmasti ole moni istunut, sillä se todellakin toimii asusteiden tilapäisenä säilytyspaikkana. Tilapäisenä sikäli, että tietyt vaatteet sentään menevät sieltä pyykkiin ja narulta kaappiin, mutta eihän puolipitoisia vaatteita voi laittaa puhtaiden sekaan, niin on äiti opettanut.

Juon kahviani tässä koneen edessä, sillä sanomalehti on toisessa huoneessa luvussa, enkä viitsi mennä puolittelemaan sitä, en tänään. Mutta ei se aamu kyllä oikein lähde käyntiin, jos ei ruutuliinan peittämällä pöydälllä saa lehteä lukea. Pitää lukea uutiset vaikka täältä virtuaalimaailmasta.

VM tulee hakemaan minut pienelllä autollaan ja matkaamme yhdessä kouluun. Ennen oppituntia päätimme tehdä yhden rästiin jääneen tehtävän, joka koskee alalamme palkittuja esimiehiä...niin siis pitää löytää sellainen netistä.Ihme tehtävä, taas.

Huomenna skuleen

Tuntuu, että takana olisi kuukausia kestänyt loma ja sen tähdenkin huominen kouluun palaaminen tuntuu pelottavalta. kuinka totun taas heräämisiin ja kuinka nostan motivaatiotani. pidänkö mielesä matkan, joka odottaa valmistumisen jälkeen vai motivoinko itseni tietynlaisella vapaudella, joka odottaa tuolla jossain.

Pitkästä aikaa lukujärjestykseni on ahdettu kohtuu täyteen. On siellä vielä tilaa, mutta ainakin kaksi kurssia menee pikkasen päällekkäin. Maanantait näyttää olevan tyhjillään, eli ne päivät pyhitetään varmaan kiinostaville ryhmätöille.Työyhteisötaitoja ja puutarhayrittämistä olisi tiedossa tällä jaksolla, siis rästien lisäksi.

Nyt minua kyllä väsyttää aika lailla. Ajattelin heräillä arkeen aikaisin aamulla, joten petiinkin kömmin siihen malliin. Kiehuttelen ensin muutaman munan iltapalaksi. Huomisesta lähtien on taas täytettävä linkkukortti kuukausien tauon jälkeen. Inhottaa, ku taas paluu siihen rahanmenoon. Hei, mutta mitä ahkerammin teen töitä, sitä harvemmin uusi kortti on hankittava eli olisiko tuosta motivaation nostattajaksi...hmmm Siitä olen kuitenkin hyvin iloinen, että koulun ulkopuolella on iloista elämää, joka antaa minulle energiaa! Kitos!

Tumba

Pinnistää, pinnistää

Lyttyyn

Teemu

Tästä tuun hyvälle tuulelle

Vielä vähän alemmas!

mustelma

Nyt se on sitten tapahtunut, siis talven ensimmäinen kaatuminen. Ai, ku sattui polveen. Kaatuminen tapahtui alamäessa ennen Toivoniemeä, matkalla Alppilinnasta kotiin. Tiet ovat hyvin luikkaat ja loskaisat ja se koitui minun turmaksi. Onneksi ei käynyt huonosti. Polveen vain koskee ja siinä on purppura mustelma. Huusin ääneen, mutta edessä polkeva rouva ei edes katsonut taakseen, saatikka pysähtynyt kysyäkseen vointejani. Entä jos minuun olisi oikeasti sattunut, olisin jäänyt siihen kylmään loskaan makaamaan...No kait siitä olisi pian jokin auttavainen olento kulkenut ohi ja ojentanut kätensä minua kohti..

Uusi sisustuselementtimme seisoo edelleen samassa paikassa, melkein keskellä keittiötä. Eilen sitä tultiin työntämään paikalleen, mutta eihän se ollut niin yksinkertainen toimenpide. Mehän sen toki tiesimme, mutta tieto ei ollut kulkeutunut lähellekään tuota herraa. Hänelle oli annettu tehtäväki ottaa yläkaappi pois ja työntä kappi reikään. No juu, mutta maanantaina hän ottaa kaverin mukaan ja tulevat sitten purkamaan seinää ja kaappia. Sitten ei enää keittiössä hurise, on hiljaista.

Poltan

Olovi

Kaik melekeen. aa ja nii.

Ihana oot

Sytytetään

Rebecca and Mikko

Väsynyt Upi ja kaappi

Rosenlew

Maisa Matilda