Hyvää WAPPUA!!

Argh, miten minä tänne jouduin!

Muistoja

iloisempaakin

Ruokin oloani musiikilla. Voisi kyllä kuunnella hieman iloisempaakin musiikkia. Olen käynyt pyöräilemässä ja kävelemässä. Makasin vihreällä puupenkillä tuolla rantatien varrella. katselin sinistä taivasta ja siellä lenteleviä otuksia ja koneita. Koneesta jäi jälki taivaaseen. Minä olin ja ajattelin. Pidin siitä. Tuuli puhalsi...

Muutaman tunnin kuluttua kävelin kaduilla ja päädyin katselemaan laskevaa aurinkoa. Takaisin Isokoolle kävelessäni kohtasin yli 10 suurta koiraa. Oli aika näky.

Tänään en tuntenut kuuluvani ihmisten sekaan. Siis en suureen joukkoon. Kadulla ölisevät ihmiset saivat minut laittamaan tennaria toisen eteen aika rivakasti. Olisi pitänyt valita toinen reitti..

Joitakin ihmisiä olisin kyllä tahtonut tavata. huokaus.

Istuin ja olin vaiti

Taivasta

Kaksin

Sorsa

kesäyö

Hahaa... Muistattako sen tunnelman, kun kömpiipi kesäiltana mutkan kautta nelivitosesta kotiin. Aurinko nousee, vaikke se ole juuri laskenutkaan. Taivas on sinipunainen. On se seisahtanut hetki, jolloin lokit kirkuvat Yrjö Heikkilöiden ja ranskanpottujen äärellä... Tuossa herätessä 5.37 tuli luokseni tuo tunelma ja sellainen kesäyö-fiilis. Se tupsahti sisään ikkunan aukaistuttuani.Lokit huusivat. Aika vänkä homma, että se oli niin todellinen. Niin no kylähän ne lokit siellä ihan oikiasti huusivatkin;) Kirkkaasti pystyin kuitenkin palaamaan niihin kesäisiin tunnelmiin. Ja kohta ihan oikiasti tunnen nuo tuulahdukset.

Vaihdoin lakanat ja huomasin, että minun hienot mustavalkoiset tyynyliinat ovat kadonneet jonnekin. Hmm. Ihmeellistä. En ole aiemmin hukannut tyynyliinoja, koska niitä ei ole tapana kuljetella mukana tuolla maailmalla.

Lueskelin taasen vanhoja juttuja päiväkirjastani. Hassua lukea niitä. Ja sitten harmittaa taas, koska ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin, paitsi tänne, mutta eihän se ole olleskaan sama. Kuitenkin olen iloinen,että vuosi sitten kirjoittelin paljon. Mustekynällä olen rustaillut monet tekstiviestitkin muistiin, joita on kyllä hieno lukea. Muistaa uudelleen jo unohtamia jutskuja ja tunteita. Hui, kuinka minua onkin joskus jännittänyt! Sillai hyvällä tavalla, että on vaan monta värikästä perhosta vatsassa ja ne kaikki tahtoisi pois, joten ne rummuttaa siivillä minun vatsaa. Hymy.

Voi reino! Kirjotin ja kaikki katosi. Harmittaa. Oli mukavia asioita. Jos lyhykäisyydessään kerron niin... mm. porkkanoista kirjoitin. Kirjoitin myös tekemästäni valkosipulipiripiri-dipistä(loistavaa!). Kirjoitin Aartesta,sipulinkuorista, kuplista, patiosta, torista, lokkien jahtaamasta variksesta ja lämmöstä. En jaksa nyt kirjoittaa uudelleen. Sitä paitsi ,Se tunne meni jo. Tosin tämä lämmin tunne on vieläkin. Se ei kaikonnut;) Hyvä niin.

Kevät on täällä

Keväällä luonto herää kukoistukseen?

Toppilan tehdas

Pajut

Oli kyllä ihanan lepposa vikonloppu. HL:n kaa katsottiin elokuvia, kartsailtiin, pilkottiin porkkanoita, jutusteltiin, kuunneltiin porausta ja NUKUTTIIN! Nukkuminen tuli kyllä tarpeeseen. Noh niin kait se normaalisti kuuluukin, mutta minulle, häiriöiselle varsinkin!

Minun pitäisi kerätä sylillinen pajuja tulevaa kurssia varten. Paistaisipa ulkona aurinko.

Viikon päästä on vappu ja sitä juhlitaan täällä Isokoollakin. Ovet ovat taas aika avoinna. Minä vaihdan pitkät verhot ikkunaan ja otan kevään vastaan. Pitäs saaha kajaritkin!Tulkaa tekin tänne! Illan ohjelmaa ei olla vielä kameleiden kanssa lyöty lukkoon ( eikä tarvikkaan), mutta toivottavasti iloa riittää. Tahdon toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi! Ottakaa yhteyttä, jos tekee mieli tiedustella enemmän:)

Junassa tuoksui lihapulla...

Upea yö!

Hurmaavan asunnon makuhuoneen ikkuna on auki ja sisään leijailee kevään tuksuja. Onko märän maan ja nurmen tuoksu sitten mieluinen, riippuu tietty henkilöstä. Tänä aamuna tuo tuoksu miellyttää minua. Minulla jatkuu tämä 'mahtavaa'-teema, koska häätyy myös hehkuttaa sikeää yötäni. Olen aina ja aina täällä vierailessani nukkunut mahdottoman hyvin., eikä poikkeusta tullut nytkään. Nukahdin melko välittömästi ja nukuin, nukuin ja nukuin. Näin unia.Muualla en ole juurikaan kyennyt moiseen, siis uniin kyllä mutten näin syviin uniin. HL:n suuri, jalaton sänky on kerrassaan vaan uskomattoman mukava! Napapiirin vaikutustahan voi muutenkin olla ilmasa..Olisikohan joulupukin läsnäololla, jotain taianomaista vaikutusta uniini. Noh,kuitenkin tänä aamuna olen kiitollinen, että NUKUIN!

Nautin aamuista kahviani ja HL leikkelee sarjakuvia. Kamut on aika hassuja!

Äitimme kielsi meitä puhumasta vieraille henkilöille kadulla. Niin siis, jos änkiämme itsemme suljetuun puhelinkoppiin jonkun siellä jutellessa, niin siellä voipi sitten osallistua keskusteluun. Tai ihan vaikka kahvilassa, supermarketissa taikka kangaskaupassa...

Armas aurinko

AIVAN IHANA ILIMA! Kaikki ulos! Avasin takaoven ja näin kevään ensimmäisen perhosen. Minua hymyilyttää kovasti. Mieli on iloinen. Hyvin iloinen.

Minun takapuoli on hieman hellänä, koska eilen hurjastelin Mintulla, joka on ollut talvitelolla aika kauan. Olenhan minä hänet jo valjastanut ja ajanut hänellä, mutta en noin "pitkää" matkaa kuin eilen. Ajoin kyllä ihan hurjaa vauhtia. Viime kesänä rikki menneet vaihteet ovat jäykistäneet hänen niveliään ja se tekee polkemisesta aika raskasta. Se oli nimittäin kolmosvaihe , joka jäi paikoilleen. Kyllä hänet on saatava pyöräsairaalaan. Onneksi kukaan ei vienyt häntä viime yönä, koska hän vietti sen kadulla. Minulla ei ollutkaan avainta takapihallemme, joten jouduin jättämään hänet apoteekin eteen. Aamulla mietin heti hänen kohtaloaan.

Tekisi mieli vaan istuskella kameleiden kanssa ulkona ja antaa auringon lämmitää. Yllätyin kyllä tuosta lämmön määrästä. Kävin palautamassa avaimen Aarteelle ja varauduin palellukseen, koska en laittanut villistä päälle, mutta päinvastoin minun olikin kuuma!

Lähden taas matkalle. Kohteena on Piisivalkeantie, joka sijaitsee Rovaniemellä. Tänään katselen Eläimellistä Menoa!

Tänään muistan taas ihmetellä ja arvostaa sitä, että hän on olemassa. Olen onnekas.

Katolla

Mielelläni

Roikotus

Ponnistus Alppilassa

Pääsiäisvieras

Hassuteltiin vintillä

hei hei

Kolmen tunnin unien jälkeen nousin pedistä laittamaan viimeistä aamupalaa. Kello oli neljä ja aamupala koostui suklaamuroista, karjalanpiirakasta, leipäjuustosta lakkahillolla ja banaanista. Hiljaa katsoin, kuinka pala katosi lautaselta. Vilkuilin kelloa, jonka olisin toivonut liikahtelevan hitaammin. Aika kuitenkin kiiruhti ja meidän oli lähdettävä. Eteisessä seisoessani ja odottaessani häntä, kuulin hyvästit Isokoolle. Ciao.

Jatkoin hiljaisuutta vihreän auton takapenkillä. Nuokuin ja olo oli pyörryttävä, johtuen vähäisistä unista. Pehmeään takkiin sonnustautunut poika saatettiin aika nopeasti portille, jonne hän pääsi ilman tarkastusta. Halaus. Kyynel. Lämmin tunne sydämessä ja varmuus ystävyydestä auttoi minua tuona hetkenä. Tiedän, että tulemma kohtaamaan taas pian. Olen matkustanut kahdeksan päivää ja nyt palaan kotiin. Kahdeksan ihmeellistä päivää...Tänään olen vain ollut. Jaksankohan muuta. Onneksi ei ole pakko.

Terviksessä oli hauskaa:)

Luennolla

Leivottin piirakoita!

Keskittyneesti

Tällainen syntyi

Tuikku & Muffin

Aitassa

Kello näyttää kohta puoli kahta. Taas tuli ajateltua, että menemmä kohtuu aikaisin nukuskelemaan, mutta näin se vaan aika hujahtelee. Ihanaa iltaa olemme viettäneet. Cassiano oli vielä pyjamassa kello kuuden aikaan:) Hän tiskasi ja minä kahtelin hänelle mukavaa kävelyreittiä. Sitten poika matkaan ja itse keskityin hetkeksi kasvivärjäyksen saloihin. Aika pian minä olin kuitenkin istumassa Keltaisen Aitan patiolla peittoon kääriytyneenä. Oli kyllä ihan epätodellista..taas. Ensinnäkin se, että Cassiano lähettää viestin, jossa pyytää minua tallustelemaan Keltaiselle Aitalle. Ja sitten se, että siellä istutaan ulkona, kuunnellaan Violaa ja Liisa Tavia ja ihastellaan pinkkiä auringon laskua! Yhdessä. Tori oli jo kuiva lumesta. Ihmiset kävelevät ohi kevätvaatteissa!

Minusta tuntuu, että hän olisi ollut luonani kovin kauan, koska olemme tehteen niin huimasti asioita. Ei oikein edes muista mitkä asiat tapahtuivat samana päivänä ja mitkä erinä. Kuminauhailua, risottoa, kuvia, pizzaa, keikkaa, lunta, lumilinnaa, muffinssia, satamaa, laulua, saunaa, oravia jne....!

Mutta nyt minua kyllä väsyttää niin roimasti, että on aika pakko sukeltaa lakanoihin. Jatketaan myöhemmin!

Jaksaa!

Linnan rauniot

Lumenpyörittäjä

Soluja

Näillekin naureskelin!

prosentteja

Paluu unohdettujen kuplien pariin!

Tein uuden kuplisliemen:
-95 % vettä
-5 % astianpesuainetta
-hyppysellinen sokeria antamaan kuplille kestävyyttä

Seoksen pitäisi antaa tekeytyä vähintään vuorokauden. Kyllähän tuota piti kuitenkin jo testata. Kuplat särkyivät, mutta luotan huomiseen. Avaan ikkunan ja puhallan kuplia kadulle. Puhaltaminen on jotenkin rauhoittavaa, koska siihen pitää keskittyä ja tehdä se niin hiljaa, rauhassa. Tosin olen minä nähnyt toisenlaistakin puhaltamista ja se kyllä tuotti helähtäviä naurahduksia! Yhtä ainoaa tapaa puhaltamiseen ei siis tietenkään ole.

Joskus sitä unhoittaa hetkeksi asiat, jotka tuottavat mielihyvää. Onneksi ne useimmiten palaavat mieleen ja toiminnan kautta tuottavat jälleen hymyjä! Minä olen muistanut jälleen noita asioita.

Olen ehkä huolehtinut liikaa asioista, joille ei mahda mitään. Ihmiset kuulemma yleensä huolehtivat asioista, joista 45 % on asioita, joita ei koskaan edes tapahtunut. 35 % asioita, joille ei voi tehdä yhtään mitään. 18 % oli jotain, mitä en muista, mutta 2 % on kuitenkin niitä todellisia huolia. Kyllä minä myönnän huolehtivani ihan turhista asioista ja yritän vähentää ja keskittyä mahdollisiin todellisiin huoliin. Tai siis yritän keskittyä huolettomuuteen ja tunnelmoida kuplien kanssa:)

Tämä hetki!Nyt minä hymyilen. Hymyyn on syitä. Ilman syytäkin voi hymyillä, mutta yksin hymyileminen ei kuulemma ole ihan normaalia;) Mutta syitä siis. Heräsin juuri sen ihmisen vierestä, jonka vierestä olen halunnut herätä monena aamuna. Pitkääästä aikaa taas. Hymyilen myös, koska viimeksi kaksi vuotta sitten kohdattu ystävä nukuskelee elohuoneen ruutusohvalla. Tuntuu hyvin epätodelliselta, että tuo ystävä on TÄÄLLÄ! Polveni tärisivät, käteni hikosivat ja korvalehteä kuumotti, kun odotin häntä viime yönä lentokentällä. Ja kun näin hänet, en voinut estää onnen kyyneleitä! Tuo hetki painuu mieleeni pitkäksi aikaa.

Ei ruma

Taas minä olen täällä. On vaan sellainen jututus mieli.. Tai sitten ei. Istun seinään nojaten pedilläni. kynttilä ja läppärin näyttö valaisevat huonetta. Tunnelmallista? Tuo pelkkä kynttilä olisi kyllä parempi, joten enköhän sammuta tämän vehkeen piakkoin ja keskity katselemaan tuota liekkiä. Ja peittelen itseni kahden peiton alle ja neljän tyynyn pehmeyteen. Tuo suureen viinipulloon aseteltu keltainen kynttilä toimii muuten yövalonani, koska sitä lukulamppua ei ole vieläkään hommattu.

Tämä päivä ei ole ollut ruma. Hiljainen.

Ja nyt saapi olla tämä.

Siivouspäivä

Kesäverhot vaihtuivat entisten tilalle. Tai oikeastaan kesäverho. Pölyt on luututtu lattialta, kirjahyllyiltä ja kirjoilta. Joistain esineistä luovuttu, tosin ei sitä ihan huomaa. Kultaköynnös kiemurtelee iloisesti seinällä, eikä enää joudu olemaan mutkalla tuossa hyllyn nurkalla.. Peili on vihdoin kahden, lattialla vietetyn vuoden jälkeen, päässyt seinälle. Huomasin vain sattumalta, että ihan siinä peilin yläpuolella onkin seinään porattu ruuvi, joten ei muuta ku peili hiukka ylemmäs! Mukavaa! Puhdasta. Pikkasen on vielä rojua lattilalla, mutta keskityn niihin tässä myöhemmin.

Lähen kattelemaan, josko niitä Venäjän Piirakoiria näkyisi.

Venäjän Piirakoira

Paahdetun ruispalan tuoksu leijailee minun sekaiseen kammariin. Pariskunta T&J on aamiaisella. Me tytön kanssa nautimme kahvit jo aikaisemmin, vaikka kello on nyt vasta kahdeksan. Heräsin pikkasen ennen kuutta ja nousin tunteroisen kuluttua keittelemääm kahveja. Luulin , että joutuisin nauttimaan ne ihan ypösen yksin, mutta onneksi hänkin heräsi. Meillä oli oikein mukavat porinat.

AamuJuice soittaa Paperitähtiä. Levy ei ole ollut hetkeen kuuntelussa. Nyt sopii oikein hyvin tähän aamuun. Aamu on hyvin kesäinen. Olisipa ihana lähteä kiertämään Pikisaari, istahtaa laiturille ja liplatella 37 numeron jalkojaan vedessä, puhaltaa vasten tuulta.

Olisi kiva, jos huomenna olisi pöydällä Venäjän Piirakoira. Ne on sellaisia ruskeavalkoisia. Pikkasen villakoiran oloisia. Jos Sellainen lötköttäisi pienesä korissa keskellä pöytää, niin johan olisi aamu! kenties toiveeni toteutuu. Itseasiassa sen toteutuminen on vain ja ainoastaan minusta kiinni. Voin toteutaa toiveeni ihan itse. Mikäs sen mahtavampaa!

Hyvää päivää kaikille!

hapanta

Soitin hotellimme kanta-asiakkaalle Helsinkiin, ilmoittakseni kanta-asiakasedusta, joka on ilmainen yöpyminen tulevana viikonloppuna. Hänen yöpymisistään on ehtinyt jo kertyä bonusta, jonka ilmoitin olevan lunastettavissa tulevena viikonloppuna. Hänestä oli mukavaa, että ihan perään soitellaan ja kerrotaan majoitusmahdollisuuksista. Päätti tulla Hotelli Isokoolle. Olemme panostaneet toimivuuteen avaintenkin osalta, joita on nyt molempiin oviin. Hän saa tietenkin yhdet avaimista, jotta voi kulkea öisiä katuja ilman henkilökunnan herättämistä. On hyvin kivaa, että juuri hän tulee majoittumaan. Lauantaina voisin tarjota ilmaisen illallisen!

Kuuntelen kesäbiisejä. Voi Voi Taas tulee muistoja mieleen. Tänään ajoin muuten ensimmäistä kertaa Mintulla! Hurjaa vauhtia pitkin sulaneita katuja. Loskan tullessa tielle hidastin. Minttu kaipaa pientä terveystarkastusta ja kenties jäsenkorjausta. Taka " jalaka" vipattaa.

Leivoin hapankaalipiirakkaa! Ja silitin itse itseäni poskeen. Sain palstamaksun!

Hali

Tänään

Tänään olen unohtanut, horjunut, puhunut muutaman lauseen, kuunnellut, huolehtinut, muistellut ja itkenyt. Olen ollut väsyksissä. Sisälläni on ollut ärtymystä. Olen halunnut kaatua, olen katunut. Minua on huimannut ja minua on halattu. Olen tervehtinyt ja olen piiloutunut. Olen syönyt vanukkaan, lukenut, oppinut uutta, katsonut peiliin ja nauranutkin.
Minä en ole nukkunut.