Päivä alkaa aikaisin. Ihanasti se alkaakin, kun lauleskelee hetkisen Nick Cave seuranaan. Lallalalalaa....

Aurinkoa kaikille!

silloin kerran

Toisessa hetkessä oli jotain ihmeellistä. Jotain odottamatonta tulee tapahtumaan, ajattelin. Jotain ihan yllättävää. Ja tapahtuikin. En uskaltanut toivoa, mutta toivomattakin tapahtui niin, jotta....

Matkasin sinne ja takaisin. Katsoin suuria käsiä ja olin ymmälläni.

Kerran talvella tulin ovesta sisään ja näin suuret kengät eteisessä.

Kerran sain kolikon. Sain toisenkin. Ensimmäiseen tehtiin reikä, pujotettiin nauha, päät solmittiin kiinni ja ripustettiin kaulaan. Oli hetki jolloin tuo kolikko katosi, mutta ajan kuluessa tuli takaisin. Onneksi.Toinen kolikoista säilöttiin turkoosiin rasiaan hyllyn toiselle tasantelle.

Vieläkin. Vieläkin saatan vain katsella, katsella pitkään, kuunnella liikahtamatta ja olla ihmeissäni.

Kesä mielellä

Eilen yskin silmäni verisuonille ja pääni kipeäksi eikä vieläkään kokonaan hellitä. ÄÄÄÄÄÄ. Vietin eilen paljon aikaa tietokoneella kirjoitellen maileja, jotka katosivat ennen lähettämistä, kuunnellen musiikkia, katsellen kuvia, jutellen, lueskellen ja hankkien tietoa. Tässäpä vähän oppimaani; tehdasalue jossa valmistetaan Ladoja on maailman suurin sellainen eli yli 600ha. Enkä tiennyt, että ladojen malli on lainattu lisenssillä Fiatilta. Enhän minä tosiaan autoista juuri mitään tiedä , että silleen:)

Kuuntelen Regina Spektorsia sekä Editorsia ja ihmettelen ,kuinka hyvin MINÄ nukuin. Heräsin yhdentoista aikaan mikä tekee noin kaksitoista tuntia unta! Huh huh. Uniakin muistan nähneeni ja siitäkin on jo ehtinyt kulua tovi. Verhot ovat vielä kiinni, mutta ikkuna auki, jotta kuulen kaunista moottorin hurinaa..Kohtapa en enää kuule, joten "nautin" nyt:)

Kahvi kylmenee kupissa, koska ei se nyt kuitenkaan maistu. Tulipa keitettyä, joten otan kuitenkin lisää. Lämpeneepä entinen jämä. On kyllä tulut juotua ihan hulluna kahvia tuolla töissä!

Minun koneessa on jokin vialla, enkä tiedä mitä sille voisi tehdä, joten olen sitten sammutellut konetta aika useasti. Tuo alapalkki häviää aina jonnekin ja hitaus vaivaa. Kone si usko pyyntöjäni. Onkohan jokin ötökkä päässyt pesiytymään tänne...

Haluaisin mennä pian Kemiin. KesäKemi on vallaton. Valtakadun pienet koivut vihertyvät ja katua on mukava hurautella alaspäin sinisellä kemipyörällä. Tassutella kaupungilla, istuskella Merihovin edustalla vettä syöksevien lohien seurana ja nuoleskella jäätelöä samassa asennossa vierustoverin kanssa. Ajella sitten vaikka rantaan, istuskella nurtsilla ja antaa merituulen vilvoittaa varpaita. Ja nyt kun minun siskonikin sinne rantautuu, niin saapi monta iskua samalla läimäyksellä. Tosin taitaa olla niin , etten ole koskaan ollut Kemissä, ettei sisko olisi ollut siellä vaikkei Kemissä asunutkaan. Mutta ihan erihän se nyt on, kun voipi jatkaa Valtakatua HL:n kotiin ja kulkeutua yöseikkailultakin sinne;) Kesäääää. Kesällä tapaa aina hassuja ihmisiä ja kohtaa kauan "kadoksissa" olleita ystäviä. Minä odotan näkeväni muun muassa Perunan!

Tytti on kiva

Aleksi on kiva!

jaa en mää lähekkään kirpparille. En minnekään jossa saattaa tulla vastaan jotakin, mistä pitäisi maksaa, sillä en minä ole saanut palkkaa. Kivaa. Elellään vielä kolme viikoa aika kituliaasti. Onneksi maailmassa voi tehdä paljon ilman rahaa. Lähden siis kameran kanssa ulkoilemaan.

parannu lentsuni!

Tiedän ainakin yhden aivaimen menneeseen. Olemassahan on varmasti monia, mutta tänään käytin tätä Anttilasta hankkimaani avainta. Ostin hunajaista suihkusaippuaa, jota olen tainnut viimeksi käyttää vuonna 2001, jolloin otin ensimmäiset askeleeni Isokoolla. Palasin niihin ihaniin tunnelmiin suihkusaippuan tuoksun saattelemana. On ne nuo tuoksut sitten ihmeellisiä. Ne auttavat palauttamaan jo unohdettuja asioita mieleen. Samaa avainta ei mahda voida käytää tulevaisuuteen hyppäämiseen...


Eilen luulin jo voittaneeni tämän lentsun, mutta aamulla kurkkuni oli taas arka ja nytkin yskittää kovasti. Kuumetta taitaa taas olla. Minulla on aina tällaista näiden romuskojen kanssa. Ne vaan venyvät ja venyvät ja juuri kun tuntee itsensä energiseksi, ne iskevät jälleen ja kaatavat petiin. Höh. ikävää. Ja on ikävä.

Taidasn kuitenkin lähteä kadulle. Tämäkin on kyllä yksi asia, jonka tähden en parannu nopeasti; en jaksa sairastaa, en ainakaan yksin! On pakko tehdä jotain. Eilenkin olin kyllä jaloilla aika monta tuntia,sillä töiden jälkeen kävelin kaupungilla muutaman tunnin. Kirjastossa vietin tunnin. Kirjastot on mukavia!

Talot

Siellä välissä oli nämä

Orange!

Pitäisi päästä jo pellolle

Kyllä he ovat kauniita

aamuaskareita

Mikähän tuossa 5.10 kellonajassa oikein on, koska olen herännyt siihen aikaan viikon jokaisena yönä ja niin tänäänkin, vaikkei edes tarvitse mennä töihin. Onneksi kuitenkin sain vielä unen ja nousin sitten puoli seitsemän aikaan. Kello on nyt puoli kymmenen ja olen saanut hurjana aikaan. Olen pessyt työvaatteet, siivonnut vaatekaapit ja valikoinut kierrätykseen menevät kasseihin. olen valkannut rikkinäiset sukat pois ja huomannut, että minähän tarvitsen uusia raitaisia sukkia! Askareeni ovat siis liittynyt siivoukseen ja rojujen valkkaukseen. Muut vielä nukkuvat. Ihana aamu pitkästä aikaa. Hei niin ja löysin kuin löysinkin kadoksissa olleet kengät!

Puutarhakaupat ovat auki ja jos sää sallii ja omat energiat, niin pyöräilen puutarhalle ja hankin joitain taimia, siemenpottuja ja porisutan kamelia. Amppelimansikkaa minulle eilen suositeltiin samoin kuin amppelitomaattia. Saisi sitten satoa palstan lisäksi myös suoraan parvekkeelta.

multavaa

Tänään satoi PALJON ja multavana ulottui 15 senttimetriä hihansuuni sisälle. Se tuntui epämukavalta. Tuo multa, jossa päivän myörin on kompostimultaa ja tehty...noh...meidän jätöksistä ja puistokompostista , joka selittää erinäisten tavaroiden löytymisen maan seasta. Että sellaista. No Kuravaatteiden riisumiseen oli siis varattava paljon aikaa, koska ne oli yritettävä huuhtoa räystään alla mahdollisimman oranssiksi. Nyt minulla taitaa olla kuumetta, mutta silti tuntuu kivalta kun ajattelee , että on istuttanut kahden päivän aikana 500 koivua, 100 pilvikirsikkaa, 100 lehtikuusta ja kolme pihlajaa. Pala hyvää tälle pallolle.

Ääni pihisee ja inisee. Kyllä minua vähän harmittaa, koska olen kipiä ja väsynyt enkä voinut lähteä poikien matkaan maistamaan maitoa. Minun on nukuttava ja oltava perjntaina taas voimissain tuolla työmaalla. Minä en pidä minuutti-aikataulusta. En pidä kiirestä ja sitä, että tehdään töitä tuolla ahdistavalla aikataululla. Mutta ulkoilma on kuitenkin mukavaa. Olen yrittänyt selventää itselleni mieluisinta työpaikkaa...Viime kesän paikka oli kyllä aikasta mukava!

Asiasta ihan toiseen. Mulla tuntuu taas perhosia masussa kun mietin mietin lähitulevaa. Koivupöytää ja isoa sänkyä, jossa voipi lötkötellä x*2-asennossa suuntaan jos toiseen. Huippua ja hippusia. hihiui.

Tämän häätyy mennä lakanoihin. öitä.

Lattiallani makaa kuollut leppäkerttu ja minulla on alakuloa. Ei mitään järkeä!
Tänään olen hiljaa...

Minttu

Eka pvä

Ensimmäinen työpäivä takana! Posket punotaa ja suihkun jälkeinen raukeus saa jäsenet veteläksi. Aurinko väsytti hieman silmiäni, sillä unohdin arskat kotiin. Minä olen istuttanut lehtikuusia tai oikeastaan kulettanut heita parempaan paikkaan. lapioinut heidät ylös, kärrännyt kottikärryillä pienen matkan päähän ja kaivanut heille uuden kuopan. Olen kitkenyt rikkoja tammitaimien väleistä ja tallonut yhden hennon yksilön kumisappaani alle, ups. En ole vielä tavannut taimiston piisamipariskuntaa, mutta kuovin tapasin jo. Siellä on nähty ja kuultu myös fasaaneja.

Puput olivat jyrsineet muutaman omenapuun. Heidät pyritään kuitenkin ampumaan, jos he uskaltautuvat aitojen sisälle. Ajatelkaa kun he neäkevat mahdollisiiden loikata aitauksien sisälle nakertamaan uskomattoman makeita, nuoria taimia ja sitten PAM!

Meillä on kyllä aika pikkuiset sosiaalitilat! siellä saa varoa, ettei kaada toisen kahvia syliinsä taikka kolauta reittä pöytään, jonka äärellä toinen yrittää juuri hyvin pienesti aterioida. Oma kaapiia ei saa auki jos toinen tahtoo "keittiöön" juuri samalla hetkellä. Mutta eipä se mitään. Eihän sitä sielä töitä tehdä vaan tilavassa taimistossa, jossa taivas on kattona:)
Ja kellokorttilaite on antiikkia! Pittää ottaa kuva.

Tämän päivän nautintoja/ iloa aiheuttaneita asioita
* se tunne, joka valtaa, kun nyhtäisee jonkun rikan ihan juurineen ja tietää ettei siitä kasvista jäänyt mitään maahan
*Hyvin levottomasti nukutun yön jälkeen linnut lauloivat Alppilassa ja kello oli kuusi
*Sain pestyä pyykkejä
*Päätöksien aikaan saama kutina vatsassa ( ei mitään allergiaa!)
*Uskomattoman ihana Aarre


Nyt minua väsyttää aika rankasti. Kävin vielä hakemassa vintiltä mattoja poikien reenikselle. Yksi matto lähti olakkaristakin. Minä tahon kyllä kaydä sielä sitten joskus vierailulla!

Kuka kävisi mulle kaupassa...en jaksa..hui hai.

voi luonto!

Olen kevyt, antaudun tuulen vietäväksi

samaa

Taidan olla takertunut, sidoksissa paikkaan, jota ei millään voi laittaa purkkiin ja kuljettaa ikuisuuksia mukana. Eihän mitään paikkaa voi. Vähitellen kaikki haalistuisi, tai sitten muistaisin vaan vahvemmin, kun piipahtaisin. Haistaisin taas sen tuoksun, jonka haistoin viisi vuotta sitten. Siihen on niin tottunut ettei sitä aisti enää. Taas teemana muutos. Mitähän minä siinä oikeasti pelkään. Vai pelkäänkö edes. On niin helppo vaan tuudittautua tähän paikkaan, olla muka turvassa, vaikkei ulkopuolella odota turvattomuus. Ei tämän hetkinen ole parasta, parempaa voi olla tulossa. Kasvaisin. Pilkulliset mukitkin odottavat käyttöä. Ne ovat olleet vuosia kaapissa. Toisessa kaupungissa...

muutosta

En ole kyllä koskaan saanut niin paljon huomiota, kun päivinä jolloin kävelen sinikengillä. Valehtelematta jotkut ihmiset kuiskivat ja monen katse kääntyy kuin vaistomaisesti koti Sinisiäni. Onhan ne kyllä pirun kauniit kengät. Ehkä kauneimmat mitkä olen koskaan omistanut.

Syön jäätelöä, mietin elämääni ja teen elämäni mindmappia. Otanko askeleen muutokseen, josta saisin paljon. Luopuakkin minun pitäisi, mutta joskus se tulisi eteen kuitenkin. Ajatusten keskellä huomasin muuten omistavani aika paljon tavaraa. En ole ennen oikeastaan ajatellut kuinka suuri osa Isokoon kamoista on minun. Jos joskus lähden, jäävät toiset mm. ilman verhoja ja suurta osaa keittiövälineitä. Minun pitäisi käydä tavarat läpi ja heittää turha menemään. Vuosien saatossa on kertynyt paljon papereita, lehtiä ja kaikkea sellaista, jolla ei oikeastaan tee yhtään mitään. Ihan vasta kykenin luopumaan vuoden 2003 Luonnonsuojelijan vuosikerrasta. Ajattelin joskus lukevani vanhoja artikkeleita, mutten koskaan sitä tehnyt. Pitäisiköhän järkätä pihakirppis...

"Kaikki muuttuu, mikään ei tuhoudu"

Delikatesspumpa

Sieltä se ponnistaa, minun pikkuruinen.

Ruokaa

Synttärikasvislasagne hänelle

2 sipulia
1/2 kesäkurpitsa
1 tomaatti
1 suuri porkkana
5 valkosipulinkynttä
2 tlk tommaattimurskaa
soijarouhetta suuren käden kourallinen

Mausteet:
Currya
basilikaa
tacoa
mustapippuria
kanelia
inkivääriä
paprikaa
paprikatahnaa
ketsuppia

Kulota sipuleita hetki öljyssä ja siirrä heidät syrjään. Laita pannulle vettä ja soijakastiketta. Kiehuta ja lisää soijarouhe ja currya. Anna olla kuumallla pannulla kunnes rouhe on kuivaa. Laitappa sekaan lisä mausteita, sipulit, tomaattimurska ja palotellut porkkanat. Anna olla lämpösellä liedellä,maistele ja lisää tarvittaessa mausteita. Ai niin ja ne valkosipulit tietty murskeena mukaan.

Valkokastikkeen korvaa Pirkka pinaattikeitto muskotilla maustettuna. Eli lämmitä keitto, mausta ja siinäpä se.

Hymyile

Sitten ladotaan lasagne. Laita tilkka maitoa vuoan pohjalle, jottei tartu lasagne kiinni. Pinaattilasagnelevyjä pohjalla, tommaattihässäkkää päälle, siivutettuja kesäkurpitsoja ja vielä pinaattikeittoa ja toista kerrosta kehiin. Jatka niin kauan ku tavaraa riittää, mutta laita viimeiseksi kuitenkin soosia. Ennen uunin menoa laitetaan pinnalle vielä raasttua, maistuvaa juustoa esim. Isabellaa ja seesaminsiemeniä. 200 asteisessa uunissa ruoka saa kypsyä n.40 minuuttia.

-----------------------------------------

Teemu

Kesäää, uu-u-uuu

äitii

Soitin Äidille, koska hänestä ei ole kuulunut moneen päivään, viimeksi lauantaina! Siellä se pesi ikkunoita ihan hikisenä ja oli menosa vielä töihin. Puhuttiin mukavai ja mietittiin mistä mulle kesätakki. Yritin käydä katselemassa takkia, mutta eihän sitä ainakaan vielä löytynnä. Kirpparilla ei näkynyt mitään mukavaa. "Tuhlasin" rahaa leipään ja omenoihin ja kotiin palatessani näin kadulla suuren, sinisen pingviinin.

Tänään on näyttelyn avajaiset ja iloisena sinne menen! Tukka pitää laittaa kauniisti ja käydä ostamassa sukkikset. olisin käynyt tuolla samalla "shoppausreissulla", mutta oli niin kova hätä vessaan, että piti tulla kotiin. Taidan ottaa pienet nokoset, koska nukuin huonosti miettien verhoja ja levottomasti liikuskellen huonon tyynyn tähden. Sitten kirjoitan kortin ja vien sen laatikkoon.

Olen ONNELLINEN

Pois kissoista aurinkoon

huvilalle

Villa Pukkilassa olisi todella mahtava järkätä kesäjuhlat. Koko huvinlan vuokra on 80 euroa ja majoitusmahdollisuus on kymmenelle hengelle. Vuokraan sisältyy sauna ja polttopuut. Ei ole kyllä mikaaän paha hinta, jos ajattelee, et useampi henkilö olisi järjestämässä. Ihana kesäpäivä, vilttejä pihalle, sauna lämpeneen, Aikaa masuun ja pelailla voisi vaikka krokettia. Eikös olisikin vain makiaa??Roikistelisi vähissä vaatteissa ja juttelisi mukavia.
-----------------------------------------------------------------------------------

Minulla oli taas todella mukava viikonloppu! Keikka oli hyvä. Meininki oli loistava ja soittajat hyvin taidokkaita. Tänään käytiin kahdella kirppiksellä ja kumpikin sai jotain mukavaa itselleen. Minulle löytyi aika makiat retroverhot, oikiastaan kahdet. Mukaan lähti myös tarjotin. Hän kenen suurella kädellä nukuin pienen osan yöstäni, löysi itselleen oranssin, upean auton ja kuulokkeet, jotka toivottavasti saadan kuntoon. Aurinko helli ja oli kuuma. Olen hyvin elossa!

Uskaltaisikohan sanoa ääneen, että....en uskalla.

Mies ja kuulokkeet

hihii, its really snow

JOO! Nytten on omat stereot, jotka voipi yhdistää läppäriin ja on kuulkaa pikkase paremmat ku entiset! Ihanaaaaa!!!Tekee mieli kuunnella ihan pölijänä musiikkia! hihiii!

Oli kiva ilta Alppilinnassa. Syötiin muun muassa venepottuja ja mangorahkaa. Minä tein pajupallon ilman rautalankaa. Se on minun ressipallo ja huomenna Raaheen ( en tarvitse sitä sielä). Mukavaa on elo tää.

Sivousta ja nauttimista

Olen kerännyt pulloja neljään kassiin. Eilen vein jo yhden Anttilaan. En jaksanut kantaa samalla toista. Olisin tarvinnut hieman apua.
Olen myös tiskannut, imuroinut, luutunnut ja kylvänyt kurpitsani. Saas nähdä ennättävätkä he synnyttää hedelmää, koska olen hiukan myöhässä. Tosin viime vuonna kylvin heidät suoraan maahan ja sieltä syntyi George, joka on ehtinyt jo vietellä ruttuisena eläkepäiviään tuolla meidän hyllyllä.

Nyt istun pyyhe päällä tässä oranssilla jakkaralla ja odottelen hoitoaineen imeytymistä. Asensin lainaamani kajarit omaan kammariin ja nyt nautin soundeista:) Hui, kuinka kylmät väreet kulkevat paljasta selkääni pitkin, kun kuuntelen Hallelujah-biisiä. Kaunista.

Töitä

Aamulla päästelin sellaisia ihku-ääniä, ihan itsekseen..ainakin melkeen. Äänet pääsivät vapaasti ilmoille samalla hetkellä, kun näin sellaisen pienen mustan mökkyrän ruudullani. Voi kuinka voi olla lutunen. Siis koiravauva.

Minusta voisi luulla, että olen näpertelijä, mutta en minä ole. En kertakaikkiaan. Siis en jaksa näpertää jotain hyvin pientä kuten tuohisormusta. Minun siskoni olisi tehnyt tänään ainakin viisi sormusta siinä ajassa, jona minä kääntelin, vääntelin ja huokailin sen yhden valmiiksi saamiseksi. Ensimmäinen meni mytyksi ja liian pieneksi. Seuraavasta tuli ihan liian suuri. Eilen onnistuin kuitenkin tekemään pajumailan! Tai sitä voipi käyttää vaikka mihin. Sillä voi tarjoilla muffinsseja, mantsikoita ja sämpylöitä. Sillä voi myös ottaa kiinni puusta putoavia omenoita. Pajutyöt tuntuivat oikein mainioilta ja kaaostekniikka on oivaa. Pitäisi hakea lisää pajua ja punoa sellainen störpä tuonne palstalleni. Koulussa on siis ollut mukavaa(kerrankin!), vaikkakin olemma S:n kanssa olleet aika väsyksissä.

Äiti oli nähnyt unta, että sain vauvan. En ole saanut vauvaa, mutta töitä kylläkin! Tämä on siis ensimmäinen työpaikka, josta saisin palkaksi rahaa. Eipä sillä, ei entisissä työpaikoissa ole kyllä mitään valittamista!

Olinpas kyllä iloisesti yllättynyt, kun sain tuota asiaa koskevan puhelun. Työpaikkani on kaupungin viheryksikössä ja varsinainen työmaa sijaitsee Toppilassa taimistolla. Kaupungin hommia aloittelen 15.5 klo 07.00. Kuukauden päiväthän minä siellä vain aherran, mutta onhan se mukavaa, kun saa töitä ja vieläpä ruumiillista! Saapi vähän kokemusta, uusia tuttuja, raitista ilmaa, voimaa ja pikkasen rahuskaa, jolla voipi kenties mennä vaikka rokkifestareille. Olisi kiva lähteä kahtelemaan Suomea...

Huomenna taidan hankkia mussiikkivehkeet, koska ONNEKSI niihin varatut rahat eivät menneetkään muiden vehkeiden korjaukseen/uuden hankkimiseen. Kiitos 100 euron sankarilleni!

Kaunista unta.

Vekkuli vappumies

MutanttiKärpänen?

Hän pilkkoi kurkkua ja söi

Sty